My DIY plastic frame bag.

The Great Pacific Garbage Patch will probably fill the whole stinking ocean on of these days, so why not use the plastic instead of dumping it? (To be truthful, I bought new plastic bags to this specific project as I did not have enough them at home so this is not so ecologic as it could be, but you get the idea).

So, I needed a frame bag to my fat bike, and as waterproof/resistant fabric is quite expensive thought of making one from laminated plastic. I had previously done some DIY ass savers and fenders from laminate, so I figured it could be possible. Now, the first attempt was an utter failure, but I tried a new method, made a small handlebar bag and proceeded to make a full-sized frame bag.

Now, the instructions of making plastic laminate can be found by googling, so I do not write them here, except that laminated pieces are easy to sew, and one can actually weld the seam with hot iron so it does not leak. Also, the laminate tends to deform when it is heated, so I laminated the pieces between 2 baking papers and when the laminate was still hot, I quicky put a glass shelf and some pressure over it and let it cool.

Oh, and OPEN THE WINDOWS. The fumes of melting plastic cannot be good for health.

The ingredients of my hideous creation were: laminated plastic, some spare plastic bags, baking paper, cardboard, iron, straps, d-links, some velcro, a zipper and alcohol (the last in order to make my thougths flow more freely).

After I had laminated enough plastic, I made a cast from cardboard. The measurements are quite close to Revelate Design's frame bag [bows to that direction] although mine is a little narrower at the front and wider from the rear. I could have made it a little wider as laminate bag does not bulge very much.

A picture of the cast. Note that one should not use gorilla tape/jesus tape/roadie tape as it melts into plastic, and that's not good (I noticed that when it was almost too late):

Next I cut laminate to appropriate-sized pieces and started plating the cast. I had an old iron which is heated on a hotplate, so there were no wires into which trip myself, but keeping the iron in right heat was a problem. Below is the bag without a zipper panel:

I sewed the zipper (and some velcro for a zipper-protecting flap) to right panel and welded it to bag. Now, I had almost frame bag ready, but the cast was inside. Thus the first durability test was to rip the cast in pieces and remove it from the zipper hole. All went well:

At this point I noted that all seams were not thick enough, so I laminated some more plastic to critical places. After this I made some slits for straps and small holes to bottom, as I chose to use the bottle cage bolt holes as attachment points. Then I put the parts together and attached the bag to my bike:

The bag looked like it was made from a hide of a cancerous, Unclean beast. When I mentioned it in a social media, a friend misread "tein sen pedon nahasta" (I made it from a hide of a beast) as "tein sen pedon mahasta (I made it from a belly of a beast) so I promptly christened my creation to Pedon maha (which means belly of a/the beast in english). The bag worked well even when fully loaded (its volume is approximately 8,5 liters) but I felt it still lack something, so I made a small compartment to right side:

And as I had some gray and phlegm colored plastic, a P (cross) M decal (also laminated) in a mock death metal cd cover style. The cross should have been upside down, but it seems that the fumes from melting plastic have affected my brain:

The total cost of this frame bag came to be <10 euros (not counting the time used which was probably almost as many hours).

Bottom line: think of the dolphins (or your children, or yourself)! Don't throw plastic bags away, laminate them.

Fail again.

Yritin tänään laminoida muovipusseista runkolaukun mun Puksuun. Pakersin kolmisen tuntia kunnes totesin että hyvä luoja ei tää oo näillä eväillä mahdollista. Pitäis tehdä kankaasta tai mahdollisesti käyttää muoviliimaa. Mutta pakko oli yrittää, koska jos ei yritä, niin ei myöskään voi saada mitään, ja sit kaduttaa jälkikäteen. Sellasta se elämä on.

Mutta oppari otti muutaman askeleen eteenpäin, mä luulen että mulla on vallan toteuttamiskelpoinen idea - jatkotoimenpiteet selvinnee lähiaikoina.

Seuraavaks mä lähden dyykkaamaan. On eka arkipäivä joulun jälkeen ja varmaa on, että kauppojen takapihalla on aivan saatanan tavalla herkkuja. Eilenkin nautin lounaaksi valkosipulipatonkia ja kylmäsavukinkkua, 0€, päivälliseksi uunijuureksia ja jauhelihapihvejä, myös 0€ sekä jälkiruoaksi herkkudonitseja, edelleenkin vittu 0€.

Eihän mulla varsinaista taloudellista pakkoa olis lähtee kaivelemaan safkoja roskiksesta, mutta mua vituttaa tää yhteiskunta, jossa täysin käyttökelpoista tavaraa heitetään pois vaikka sillä vois auttaa hädänalaisia. Mutta eihän se nyt käy. Kauppias ei voi lahjoittaa safkoja köyhille, koska sit menee inventaariot sekaisin ja franchiser (mikä vittu se edes on suomeks?) rupee ihmettelemään. Ja vastaanottaja joutuu maksamaan lahjaveroa jos saa liikaa ruokaa.

Saatana.

There will be a Skinny fat bike.

I should be working with my thesis, but I find myself looking Excel charts, and how to squeeze my next project's weight to sub 12 kilograms.

Now, I already have a Pugsley, but I felt that I need another fat bike. In fact I felt that I had earned a new one. I did  not wat another heavy one, especially as the Pugs gives enough floatation with 82 mm rims and 4" tyres. Thus, it had to be light. Options were basically 9 : zero : 7 with Carver O'beast fork, and Salsa Beargrease (cannot afford titanium). And as the BG is - save for perhaps (custom) ti - the lightest frameset out there, to LBS I went to discuss about options.

So, I ordered a Beargrease frameset. With headset, it should weigh little over 2500 g, and the wheels (Marge Lites, DT Comps and Hope hubs with modified QR:s - see pic below) approximately 2400 g. The drivetrain will be some nice fat bike cranks (probably Race Face or Middleburn) with single ring and the rest will be some reasonable SRAM stuff. Pedals will be Ritcheys, as I am an SPD man, and the Pro Paradigms are 90 grams lighter than my Shimanos. Probably the bearings will fail prematurely, but this is a WW project, not some bombproof steel anchor built as my Pugs is.

As for brakes, if I find some light hydraulic brakes in sale, I'll take them - otherwise I'll settle to Avid Elixir 5's or something like that. And in any case if the WW fever gets aggravated, I can buy Ashima Airotors and save 100 grams when compared to Avid's stock discs. Of course there are some durability issues which may mean my horrible and futile death as the ultralight brake discs explode in downhill...

I already have some weight weenie-ish parts - for example handlebar + stem + grips (foam! I like it, it's warm in winter, and light) should weigh in about 370 g. Seatpost and saddle combo will be relatively porky, as I have a SDG Formula FX saddle which I like very much with 400 mm seat post. Their total weight is about 460 g.

The greatest problem in getting the weight to desired 12 kg will be the rubber parts. Rim strips + Schwalbe FR tyres make 500 g of rotating mass which is good. But the tyres have to be either 45NRTH Escalators, or 120 tpi Hüsker Dü's (providing that I can get a pair from LBS that weights about 2400 g). The lightest reported Dü I know has weighted in 1180 g, but the average weight is closer to 1250 g, which is a little too much. 45NRTH bragged that their Escalators' weight should be 1115-1130 grams, but alas, their real weight seems to be somewhere around 1200 grams, which I find a little disappointing.

The price of the project? About 3K€, if I cannibalize some parts from my FGCX bike* and swap them to Pugs which in turn will provide some parts to BG. Ouch. But then again, some people put ten times more money to their fume-producing, metal coffins - and in any case, vita brevis.

More to follow, hopefully before next March. As of now, my project looks like this:

*probably I'll sell what's left of it and buy some CX fork to my Vigorelli, as it has enough room to 35 mm rear tyre - but that will be another story ;)

PS: My fat bike musings are in english because most fat bike enthustiasts can read it :)

Raapaleita.

Edellisen tekstin tarina jäi 2 sanaa vajaaksi raapaleesta eli novellista jossa on (nimeä ja otsikoita lukuun ottamatta) sanoja tasan sata. Vois varmaan lisätä ne sanat mutta ehkä joku toinen kerta.

Pari asiaa on jäänyt kaihertelemaan. [plii plaa, trimmasin partaa etten näyttäis liikaa Varg Vikernesiltä].

Tulevaisuus on täällä.

Aamu. En haluaisi nousta, mutta otsalohkossa jyskyttävä päänsärky pakottaa minut liikkeelle. Laitan kahvinkeittimen päälle ja tarkistan puhelimeni viestit. Ei mitään. Ei kerrassaan mitään. Vituttaa. Tämän on aika loppua. Muutama klikkaus ja huoneeni nurkassa oleva printteri alkaa pitää tasaista huminaa. Siemailen kahvia ja katson mietteliäänä ulos. Toista kupillista juodessani tulostin kilahtaa vaimeasti. Valmista. Kokoan aseen ja syötän lippaaseen kahdeksan luotia: seitsemän vihollisilleni ja viimeinen itselleni. Hyväilen vielä kerran fat bikeni satulaa ennen kuin lähden. Yhtäkkiä tunnen oudon nuljahduksen kädessäni, ja tajuan että minun olisi pitänyt tilata se Patria kodinturvasta puolalaisen hikipajan sijaan. Otus, joka oli vielä hetki sitten komposiittipistooli, loksahtelee ja kalisee. Ehdin kirota…

---

Elikkäs kohta saa aseita suoraan olohuoneeseen 3D-printterillä. Aika rankkaa.

Minä elän vaarallista elämää.

Päivällä laminoin muovipusseja enkä tajunnut että niistä lähtee sulattaessa huuruja ennen kuin päätä alkoi särkeä aivan jumallattomasti. Tunti sitten kuorin lanttuja tiskialtaaseen enkä muistanut että olin hetkeä aikaisemmin ripotellut sinne kaustista soodaa ennen kuin niitä poimiessani alkoi sormenpäitä poltella. Äsken taas kärvensin sienet pannulle, ja ihmettelin kun ei palohälytin soinut. No ei kai, kun olin ottanut siitä patterin irti muutama päivä takaperin ettei mokoma piippailisi kun rasvapoltan pannuja.

I fear I may have a decret death wish.

No, ei oikeesti. Elämä hymyilee, jos ei nyt koko ajan niin ainakin silloin tällöin.

Huono päivä.

Sydän hakkaa kuin viimeistä päivää. Todellisuus on käynyt kovin pahaksi viime aikoina. Voiko yrittää tehdä niinsanottuja normaaleja asioita loputtomiin, vaikka todellisuudessa ei enää tiedä miksi niitä tekee?

Jonain päivänä se levii meidän käsiin, kuten sanoi Touko-Pouko.

Ja edelleenkään minusta ei ole runoilijaksi.

Mato.

Etsin eilen viisautta ja voimaa pullosta, mutta sen pohjalta löytyikin mato.

Siellä on aina mato.

Ajatukset pettää.

On asioita joita ei pitäisi tehdä. Toisia asioita ei taas pitäisi edes harkita. Katotaas miten tää kohta juoksee taas kohti tuhoa vaikka järki sanois toisin.

No, ehkä on turha surra. Pari vuotta sitten uutenavuotena vedin hatusta ennustuksen jossa luki "kaikki järjestyy" ja katso! sillä erää niin kävikin. Viime viikonloppuna taas kuulin mielestäni luotettavasta lähteestä että tästä tule vielä hyvä syksy.

Uusi Conan-leffa.

Katoin muuten uuden Conan-leffan. Oli aika paska. En mä nyt tiedä, oliko tuo Momoa mitenkään kehno valinta Conaniksi, mutta jotenkin valju. Muutenhan hahmo oli toki lähempänä Howardin luomusta kuin Arskan Conan, mutta ei tää vaan ollut samalla lailla eeppinen. Ja se juoni jossa poika kostaa isänsä kuoleman on aika väsynyt ja käytetty.

Verikään ei lentänyt niin kuin olisi pitänyt. Tai siis lensi, mutta olisin toivonut että Conan olis halkonut enemmän porukkaa päälaesta rintalastaan.

Haikuja.

Tämänpäiväisen blogitekstini omistan haiku-runoudelle. Jos joku ei tedä, niin se on japanialaista runoutta, jolla on tietty muoto, eli kolme riviä, josta ensimmäisessä on viisi tavua, toisessa seitsemän ja kolmannessa taas viisi. Haikut ovat usein luontoaiheisia, monitulkintaisia ja sellaista paskaa. Kirjoitanpa jotain:

yölintu laulaa
ja kirkkaalla taivaalla
syttyvät tähdet

Aika huono. Ei oo mulla runosydäntä. Mutta runoilijat onkin kaikki työtävieroksuvia hippejä, paitsi japanilaiset. Eniveis, Maailman runosydän -teoksesta löysin joskus yhden mainion haikun (älkää kysykö miksi luin kyseistä opusta):

niin hyvä huora
että tekisi mieli
näyttää eukolle

Ottakaapa siitä, kirsikankukan haistelijat! Seuraavaksi nimimerkki NKOTB:n yksivaihde.nettiin kirjoittama haiku, joka kertoo pyöräilyn syvimmästä olemuksesta.

selkä mutkalla
aerodynamiikasta
munat soseena

Kokeilkaa itse, ja tuntekaa luomisen riemu:

viis seitsemän viis
on haikun runomitta
siitä se lähtee

Ja seuraavaksi taidan mennä keittiöön, sillä:

siankärsämö
tekee viinasta oivaa
yskänlääkettä

Uusi päivä.

Taas on yksi pelon ja tuskan päivä alkanut Mordorissa. Siltä ainakin vaikuttaa kun istuu parvekkeella ja kuuntelee pentujen järjetöntä huutoa ja itkua. Jättääkö niiden äidit ne ulos parkumaan samalla kun istuvat - arvatenkin siiderin turvottamilla perseillään - netin ääressä lukemassa suomikaksnelosta tai  shoppailemassa turhakkeita nettikaupoista?

VAROITUS: PALOMIES

Minulla oli eilen ilo ja etuoikeus osallistua Paskan musiikin yöhön. Valitettavasti jouduin kyseisessä tapahtumassa kuuntelemaan Heikki Salon (se Miljoonasateen heppu) Palomies-kappaleen kahdesti. Kommentoin sen rikkoneen jotain sielussani. Nyt asiaa mietittyäni olen tullut siihen tulokseen että kyseiseen kappaleeseen on upotettu jotain elementtejä jotka eivät kuulu tähän todellisuuteen - ehkä joku kuudesta tai seitsemästä itseensä käpertyneestä ulottuvuudesta vaikuttaa siihen jotenkin tai jotain muuta yhtä käsittämätöntä.

Minulle kaikki on jo liian myöhäistä, mutta muille varoitukseksi: jos kuulette että HS:n Palomies-kappale alkaa soida, niin kannattaa hiljentää äänentoistolaite. Mikäli se ei onnistu, niin poistukaa tilasta mahdollisimman nopeasti tai tukkikaa korvat. Hätätilanteessa suosittelen tajunnan sammuttamista esimerkiksi juoksemalla seinään pää edellä.

Aamupalasina

Kumikamelilla on hyviä kappaleiden nimiä, joka tilanteeseen tuntuu löytyvän yksi.

FAT BIKE 2

(So, let's try to write some English).

It seems that some people have found this blog by googling "fat bike". That is good, because a fat bike is truly an ingenious way to move oneself from place a to place b - often via places a.a, a.b und so weiter.

I bought my fat bike, a 20" Surly Pugsley last winter after drooling after one a few months. Of course I had seen a fat bike's review in a magazine, Fillari-lehti back in 2005 or something. In Finland there were not many brands to choose from - basically the choices were Salsa, Surly or 9 Zero 7.

I chose Surly because I wanted sliding dropouts to fit an internal gear hub - in this case an Alfine 8 which has all the gear inches I need except the 17 g.i. crawling gear. Besides, I tend to end in places where derailleurs are destroyed easily. And I like the clean looks of an IGH (I had been riding only fixed gear bikes for last 4 years.

Between a Pugsley or Moonlander I took good ole Pug as I figured that 3.8 inch tyres with 82 mm rims will be sufficient, and Pugs was cheaper than an ML. The Necromancer could have been nice too but I did not want a black frame.

So, I marched to an excellent LBS Foxcomp and told that I would like to buy a Pugsley with these specs, what would you suggest to fill up the gaps. Two weeks after that I was a happy owner of a brand new fat bike. I have been riding my Pug for five months and approximately 2K+ kilometers and I've been loving almost every moment.

As for the build, it is quite basic: holy Darryls, Larry+Endo, Avid Elixir 1 etc. I also have two Black Floyds which are very fun in a city or dry trails, but suck in certain circumstances. For the upcoming muddy season and winter I will probably buy a Nate as my Endo is already somewhat slick.

A few pics:

With BF's and 1 kg less heavy (14.7 kg):

Auto tönäisi taas.

Eilen ajelin töihin kaikessa rauhassa kun klv:llä vastaan tuli joku yläkoululainen joka kännykkää räplätessään ajoi menosuunnassaan oikealta kaistaltaan eteeni. Huusin että kato vittu minne ajat, mutta olisi varmaan pitänyt tyrmätä idiootti asvalttiin, sillä piittaamattomista pikku mulkuista tulee piittaamattomia isoja mulkkuja, ja sitten saadaan lukea uutisista seuraavaa:

-auto tönäisi pyöräilijää...

no hitto, googlatkaa tuo tai sitten "auto töytäisi" niin saatte käsityksen.

"Autot töytäisevät" päivittäin pyöräilijöitä sekä jalankulkijoita, niin ajoradalla kuin suojateillä. Yleensä syy johtuu siitä että auton kuski ei nähnyt kevyen liikenteen edustajaa koska häikäisi, piti seurata muuta liikennettä, oli huono näkyvyys, piti päivittää kännykkää, oli kiire, oli sormi perseessä jne. 

On helppoa olla piittaamaton, sillä pyöräilijän hengen riistämisestä saattaa selvitä käytännössä päänsilityksellä eli 300 euron sakoilla, kuten kävi erään mopoautoilijan tapauksessa.

Täytyy varmaan alkaa ajamaan u-lukko kädessä, niin sillä voi kopautella esim. kärkikolmioiden takaa puskevien autojen konepeltejä lyttyyn. Tai takaluukkuja, jos auto on tarpeeksi piittaamaton. Harmi vaan että autoon kajoaminen maksaa helposti enemmän kuin edellä mainittu 300 euroa. Tai sitten vois alkaa kuljettamaan mukana tätä (oon muuten näppärä veistelijä myös):

THIS JUST IN: Hyvinkäällä pari päivää sitten tapahtunut onnettomuus, jossa autoilija jyräsi tienpientareella ajaneen pyöräilijän kuoliaaksi, johtui rikoskomisario Markku Lylykankaan mukaan siitä, että "kuski alkoi kaivamaan jostain syystä laukkua ajon aikana ja ajautui pientareelle jossa pyöräilijä ajoi". VITTU. Lylykangas myös peräänkuuluttaa tilannetajua niin autoilijoille kuin fillaristeille. Saatana, mitenkähän pyöräilijän tilannetaju oli tässä hukassa? Ehkä pyöräilijän olisi pitänyt lähteä liikenteeseen autolla tai jäädä kotiin imemään kaljaa ja kasvattamaan pallovatsaa perkele.

Titanium.

Titanium. Kemiallinen merkki Ti, järjestysluku 22 ja atomimassa 47, 867. Titanium on kaunista ja hopeaisen väristä. Sen paino/kestävyyssuhde on suuri eikä se ole korroosiolle altista. Siitä tehdään mm. polkupyörän runkoja, ja tekisi suunnattomasti mieleni speksata itselleni titaaninen sinkilämaastopyörä, tämäntapainen:

Ainoo vaan, että miten vitussa mä mahdutan neljä fillaria johonkin ≈30 neliön luukkuun? Hankkiutumalla eroon turhakkeista kuten kirjahyllystä?

Minulla oli eilen joku idea...

...mikä piti kirjoittaa ylös, mutta unohdin sen koska eilen tuli nautittua liikaa alkoholia, lähinnä olutta ja lonkeroa. Toissapäivänä join jallua, ja edellispäivänä samaa plus edellisen päivän viinipullon jämät. Sitä edellisenä päivänähän olin ostanut pullon punkkua "ruokajuomaksi", kuten myös päivää ennen sitä, joka oli maanantai. Siitä kun mennään taaksepäin niin sunnuntaina vajensin mm. Slivovice-pulloa, kuten myös päivää aiemmin. Viime perjantainahan olin järkytyksen tilassa, jonka takia oli minun juotava, muistaakseni absinttia. Muuten on mennyt ihan kivasti, olen urheillut päivittäin ja töissäkin olen onnistunut käymään.

Ymmärrän että jos toinen on tuntenut olonsa onnettomaksi jo pidemmän aikaa, ja kokee että olemme liian erilaisia niin minkäs siinä tekee. En ole itsekään ollut kovin onnellinen viime aikoina/parina viime vuonna, mutta yleensäkään en liene erityisen onnellinen henkilö eli asiat tuntuivat menevän mielestäni riittävän hyvin. Mutta nyt pitäisi irrottaa elämästä - jos ei nyt puolikasta niin ainakin 40 prosenttia - ja se sattuu aivan vitusti.

:(

Fiktiivisen aineiston lisäluokat ja muita vammaisuuksia.

Varmaan suurin osa ihmisistä tietää, että kirjastossa on luokitusjärjestelmä, jonka mukaan aineisto järjestetään jotta kirjasto ei olisi vain epämääräinen kasa aineistoa. Esimerkiksi popmusiikki on luokassa 78.891, rock on 78.8911 ja niin eteenpäin ad nauseum. Suomenkielinen kertomakirjallisuus on taas luokassa 84.2. Tämän luokan alta löytää näppärästi dekkareita, sotakirjallisuutta, rakkausromaaneja, historiallisia romaaneja, spekulatiivista fiktiota (johon kuuluu mm. fantasia, sci-fi ja kauhu) ja mitä nyt näitä genrejä onkaan. Jostain kumman syystä en ole koskaan edes miettinyt miksi suomenkielistä kertomakirjallisuutta ei ole jaettu useampaan luokkaan. Jos nyt joku voi sijoittaa vaikkapa artistin X levyn Y luokkaan Z, niin miksi helvetissä sitä ei voi tehdä kertomakirjallisten teosten kohdalla? Tai onhan niitä jaettu än äs fiktiivisen aineiston lisäluokkiin, joita muutaman tuossa yllä luettelin, mutta em. lisäluokat ilmenevät selkeästi vain hyllyssä.

Mutta ei sinne Mordoriinkaan noin vain kävellä.

Hups, katolleen meni.

Sopuisa ero on epätodellisen kammottava. Riitaisassa erossa voi aina flipata esim. pari pöytää, kirota seurustelukumppani alimpaan helvettiin ja lähteä kiukuspäissään vetämään pää täyteen & pyrkiä kostoks panemaan jotain random tyyppiä. Sopuisassa erossa näin ei voi toimia, ilmeisistä syistä.

Näyttää siltä että kesä on ohi myös termiseltä kantilta katsottuna ja loppukuussa tulee olemaan vitunmoinen ruljanssi ja hässäkkä monesta eri syystä. Kaiken lisäksi olen saattanut paljon pyörän komponentteja epäkuranttiin kuntoon ja mikä perkele tuossa poolokentällä telotussa sormessakin on, kun nivel on vieläkin turvoksissa ja naksuu?  Onnettomuudet eivät totisesti tule yksin.

Tietenkään kaikki ei ole pielessä vaan jokaisella pilvellä on kultareuna. Kun ruoka maistuu tavallista kehnommin ja liikkuessa olo on parempi kuin kotona angstatessa, niin alkaa tuo painokin olla hallinnassa eli vanha kunnon painoindeksi alkanee pian ykkösellä. Mut varmaan mä saan uv-säteilylle altistumisesta syövän.

Asiasta vielä näkkileipään: laskin painoindeksini tohtori.fi -sivuston laskurilla. Siinä oli neuvoja alipainoiselle henkilölle. "Henkilön halutessa nostaa painoaan, hänen pitäisi syödä entistä suurempia ruoka-annoksia, usein energiapitoisia välipaloja eikä rasvaa ole tarvetta kaihtaa". Vittu mitä paskaa. Ite en totisesti ole kaihtanut rasvaa viimeisen puolentoista vuodena aikana, ja paino ei oo noussut mihinkään. Itse asiassa reilusti yli puolet mun saamasta energiasta tulee rasvasta. Tuossa pitäisi lukea pikemmikin että: "Henkilön halutessa nostaa painoaan, hänen pitäisi syödä entistä hiilihydraattipitoisempia ruoka-annoksia, usein hiilihydraattipitoisia välipaloja ja muistaa että liiallinen rasvan syönti saattaa aiheuttaa ennenaikaista kylläisyyden tunnetta ja täten rajoittaa kasvua".

Pirstapäivä

Luin joskus novellin jonka nimi oli sama kuin tämän bloggauksen otsikon. Otaksun että novellin alkuperäinen nimi oli shatterday.

Juhannustunnelmia.

"[K]ai sinä tiedät, että kaikki kouluampujat ovat kotoisin juuri tuollaisilta autoilun varassa olevilta pientaloalueilta?" Ylläoleva teksti on lainaus J. Pekka Mäkelän teoksesta Muurahaispuu. En tiedä onko tuolla mitään todellisuuspohjaa, mutta enpä ihmettelisi ollenkaan jos olisi.

Asiasta toiseen. Vaikka ihminen on erään teorian mukaan kehittynyt vesiapinasta (tätä tukee karvattomuus ja ihonalainen rasvakerros) niin kohta on taas se aika vuodesta, kun miehen mieli palaa halusta palata luontoon. Ja kun ylemmät aivotoiminnat lakkaa, aivorungosta (tai mistä hitosta ne viestit nyt tulevatkaan) alkaa tulla viestejä että pitäisi päästä takaisin pinnan alle. Itse ajattelin pysyä kaukana vedestä tulevana jussina, koska olisi aivan hirveä tilanne joutua synkistämään juuri juhannuksen hukkumistilastoja. Kyllä sitten saisi perhe ja tutut hävetä.

Skitsofreniasimulaattori.

Skitsofrenia on psykoosiksi luokiteltu mielenterveyden häiriö. Psykoosissa ihmisen kyky arvioida todellisuutta on eriasteisesti heikentynyt.

Viime viikolla tutustuin Second Lifessä olevaan "skitsofreniasimulaattoriin" joka antoi niinsanotusti normaalille ihmiselle mahdollisuuden tutustua psykoottisen henkilön kokemaan todellisuuteen eli kokea joidenkin skitsofreenikoiden kärsimistä harha-aistimuksista.

Tänään sain kokea vastaavia tunteita Real Lifessa. Huonosti nukutun yön jälkeen olin koulussa melko sekavassa tilassa, ja täten melko yksinkertaisetkin asiat tuntuivat vaikeilta. Jossain vaiheessa rupesin katsomaan lukujärjestystä ja huomasin että luennot ovat väärillä paikoilla. Vähän aikaa mietittyäni päättelin että kyse on teknisestä viasta ja päätin varmistaa luentojen ajat viime viikon lukujärjestyksestä.  Myös siinä luennot olivat väärillä paikoilla. Tässä vaiheessa tajusin että minulla on selkeät muistikuvat siitä, milloin nuo luennot todellisuudessa pidettiin, mutta en ymmärtänyt miten mennyt lukujärjestys olisi voinut muuttua virheelliseksi. Minun oli pakko varmistaa vierustoverilta että kumpi oli totta, lukujärjestys vai omat muistikuvani.

No, omat muistikuvani pitivät paikkansa. Mutta mitä jos todellisuus olisikin vastannut lukujärjestystä? Miettisinkö näitä asioita Kupittaalla sen sijaan että kirjoittelen tätä blogitekstiä kotona espressokupillisen ääressä?

FAT BIKE

Viime aikoina ei olekaan tullut paljoa kirjoiteltua, koska FAT BIKE. Kauniina, siunattuna Jumalan päivänä yhdeksäntenä maaliskuuta Herran vuonna kaksituhattakaksitoista, soitettiin minulle Suomen Turun Foxcompista, että tilaamani Surly Pugsley oli saapunut. Laitetta on nyt piiskattu kaksi viikkoa pitkin turkuja, toreja, hankia ja muita pöpelikköjä, ja hauskaa on ollut. Paitsi ehkä silloin kun hanki petti pellolla jossain Topinojan lähistöllä ja päätin rämpiä adrenaliinipäissäni eteenpäin sen sijaan että olisin nöyrästi palannut takaisin omia jälkiäni pitkin.

Valokuvata en valitettavasti osaa :(

Näkymättömät kädet (Ville Tietäväisen sarjakuva).

Ensimmäiseksi kiinnitin huomiota teoksen värimaailmaan, harmaan ja ruskean sävyihin. Kaikki näytti jotenkin ankealta. Ehkä siksi lukemisen aloittaminen oli jotenkin hankalaa. Mutta pian huomasin istuvani sohvalla kuin siihen kiinni kasvaneena ja lukevani sarjakuvaa epämääräisten pahojen aavistusten vallassa. Kaikki  tapahtumat tuntuivat johtavan vääjäämättä kohti tuhoa, mutta miten ja missä muodossa se tulisi, sitä en osannut sanoa. Toivoin että jotain hyvää tapahtuisi, mutta tapahtumien muuttuessa yhä synkemmiksi ahdistuin minäkin koko ajan enemmän. Kääntäessäni sarjakuvan viimeisen sivun esiin olinkin jo valmis pillahtamaan katkeraan itkuun.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Keskustelin tänään tästä Tietäväisen sarjakuvasta ja joku julkisuuden henkilö oli kuulemma todennut että kaikkien maahanmuuttajien pitäisi lukea tämä teos varoittavana esimerkkinä siitä, miten käy jos lähtee kotimaastaan. Miten tämä on mahdollista, koska teoshan kertoo syistä, jotka saavat ihmiset lähtemään kotimaastaan ja sen tarkoitus on saada ihmiset ymmärtämään näitä syitä.

Mutta ehkä…jossain on sattunut informaatiokatkos? Jos yllämainittu on totta, se tarkoittaa että kansaan vaikuttaa yksi sosiopaatti enemmän, ja rasistisia mulkkuja on Suomessa jo ihan tarpeeksi. Mutta en usko sitäkään, että luokkatoverini olisivat valehdelleet minulle päin naamaa.

Mutta ei siinäkään vielä kaikki. Maailmassa on moni asia päin helvettiä. Kuten nyt vaikka 100 miljoonaa tonnia muovijätettä joka kelluu suuressa pyörteessä keskellä Tyyntä valtamerta.  

Fagorelli.

Minun piti kertoa pyöräilystä, mutta tämänkertainen blogiannokseni sisältää vain kuvan paraatipyörästäni, joka on rakennettu Cinellin Vigorelli -runkosetin ympärille. Kuvassa pyörä on talviasetuksissa, joskaan sillä ei silti kannata lähteä seikkailemaan kovin kauas auratuilta kevyen liikenteen väyliltä tai ajoradoilta.

Elämä ei ole reilua.

Ensimmäinen blogikirjoitukseni käsittelee lääkkeitä. Muutama kuukausi sitten sain idean että voisin lopettaa tupakoinnin, koska se heikentää suorituskykyä ja aiheuttaa muitakin veemäisiä asioita, kuten poskiontelontulehduksia ja syöpää. Koska olin jo aiemmin lopettanut tupakoinnin onnistuneesti syömällä lääkkeitä, niin ajattelin toimia samoin myös tällä kertaa. Eli ei kun kilautus lääkärille ja Champix-reseptiä hakemaan. Champix on (muistaakseni) varenikliinipohjainen lääke ja se toimii (edelleen muistaakseni) kiinnittymällä aivoissa samoihin reseptoreihin kuin nikotiini (tai kenties savukkeisiin lisätyt additiivit) jolloin tupakoinnista ei saa sitä ah niin ihanaa tunnetta, kun imaisee aamun ensimmäiset savut keuhkoihin ja täten jonkun ajan kuluttua tupakoinnin voi lopettaa kokonaan.

Aloituspakkaus maksoi reilun satasen. Voi että tuntui vammaiselta pulittaa yli satku lääkekuurista (taas) kun antibiootit tai masennuslääkkeet on halpoja kuin saippua. Jos oli maksaminen tuskallista, niin eivät olleet helppoja myöskään kuurin ensimmäiset päivät. Mömmölle on nimittäin listattu muutamia melko hupaisia sivuvaikutuksia, kuten pahoinvointi, itsetuhoiset ajatukset ja pelottavat unet joista muuten viimeksi mainittu ahdisti eniten, vaika ensimmäisellä kerralla en huomannut mitään muuta kuin että unet muuttuivat hyvin seikkailullisiksi ja vauhdikkaiksi. Enkä kärsinyt tälläkään kertaa kammottavista painajaisista mutta voi hyvä jumala miten pahoinvoiva olinkaan kuurin ensimmäiset kolme päivää.

No, aika kului. Olo muuttui paremmaksi, savukkeet jäi kuten arvelinkin. Tosin painoa tuli lisää muutama kilo. Toimin myös samoin kuin ensimmäisellä kerralla, eli en ostanut kuin aloituspakkauksen, ja lopetin kuurin siten että pistin viimeisen viikon napit kahtia ettei vieroitusoireet iske. Näin jälkikäteen ajatellen olisi voinut ostaa sen jatkokuurin, mutta nyt alkaa taas olla jokseenkin normaali olo, ja säästinpä kuitenkin jonkun verran rahaa. Nih.

Mutta syy, minkä takia yleensäkään aloin kirjoittamaan tätä on se, että viime (tai toissa) viikolla istuskelin parin toverin kanssa kapakassa ja puhe kääntyi jossain vaiheessa vieroitushoitoihin. Sain kuulla että jotkut ihmiset jatkavat Champixin käyttöä jopa suositellun 8-12 viikon jälkeen, koska sen käytöstä saattaa aiheutua - tai sen käytöstä voi saada - myös hyvin selkeitä eroottisia unia. Siinä vaiheessa minulla oli mennä olut väärään kurkkuun. Toiset saa helvetti soikoon Champixista märkiä unia, ja mä sain ainoastaan kolme kiloa läskiä lisää vyötärölle.

Ensi kerralla voisin horista jotain vaikkapa polkupyöräilystä. Ja kenties autoilevista idiooteista, jotka eivät ymmärrä suojatien tai kärkikolmion merkitystä.