Tämänpäiväisen blogitekstini omistan haiku-runoudelle. Jos joku ei tedä, niin se on japanialaista runoutta, jolla on tietty muoto, eli kolme riviä, josta ensimmäisessä on viisi tavua, toisessa seitsemän ja kolmannessa taas viisi. Haikut ovat usein luontoaiheisia, monitulkintaisia ja sellaista paskaa. Kirjoitanpa jotain:
yölintu laulaa
ja kirkkaalla taivaalla
syttyvät tähdet
Aika huono. Ei oo mulla runosydäntä. Mutta runoilijat onkin kaikki työtävieroksuvia hippejä, paitsi japanilaiset. Eniveis, Maailman runosydän -teoksesta löysin joskus yhden mainion haikun (älkää kysykö miksi luin kyseistä opusta):
niin hyvä huora
että tekisi mieli
näyttää eukolle
Ottakaapa siitä, kirsikankukan haistelijat! Seuraavaksi nimimerkki NKOTB:n yksivaihde.nettiin kirjoittama haiku, joka kertoo pyöräilyn syvimmästä olemuksesta.
selkä mutkalla
aerodynamiikasta
munat soseena
Kokeilkaa itse, ja tuntekaa luomisen riemu:
viis seitsemän viis
on haikun runomitta
siitä se lähtee
Ja seuraavaksi taidan mennä keittiöön, sillä:
siankärsämö
tekee viinasta oivaa
yskänlääkettä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti