Varmaan suurin osa ihmisistä tietää, että kirjastossa on luokitusjärjestelmä, jonka mukaan aineisto järjestetään jotta kirjasto ei olisi vain epämääräinen kasa aineistoa. Esimerkiksi popmusiikki on luokassa 78.891, rock on 78.8911 ja niin eteenpäin ad nauseum. Suomenkielinen kertomakirjallisuus on taas luokassa 84.2. Tämän luokan alta löytää näppärästi dekkareita, sotakirjallisuutta, rakkausromaaneja, historiallisia romaaneja, spekulatiivista fiktiota (johon kuuluu mm. fantasia, sci-fi ja kauhu) ja mitä nyt näitä genrejä onkaan. Jostain kumman syystä en ole koskaan edes miettinyt miksi suomenkielistä kertomakirjallisuutta ei ole jaettu useampaan luokkaan. Jos nyt joku voi sijoittaa vaikkapa artistin X levyn Y luokkaan Z, niin miksi helvetissä sitä ei voi tehdä kertomakirjallisten teosten kohdalla? Tai onhan niitä jaettu än äs fiktiivisen aineiston lisäluokkiin, joita muutaman tuossa yllä luettelin, mutta em. lisäluokat ilmenevät selkeästi vain hyllyssä.
Mutta ei sinne Mordoriinkaan noin vain kävellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti