Yritin tänään laminoida muovipusseista runkolaukun mun Puksuun. Pakersin kolmisen tuntia kunnes totesin että hyvä luoja ei tää oo näillä eväillä mahdollista. Pitäis tehdä kankaasta tai mahdollisesti käyttää muoviliimaa. Mutta pakko oli yrittää, koska jos ei yritä, niin ei myöskään voi saada mitään, ja sit kaduttaa jälkikäteen. Sellasta se elämä on.
Mutta oppari otti muutaman askeleen eteenpäin, mä luulen että mulla on vallan toteuttamiskelpoinen idea - jatkotoimenpiteet selvinnee lähiaikoina.
Seuraavaks mä lähden dyykkaamaan. On eka arkipäivä joulun jälkeen ja varmaa on, että kauppojen takapihalla on aivan saatanan tavalla herkkuja. Eilenkin nautin lounaaksi valkosipulipatonkia ja kylmäsavukinkkua, 0€, päivälliseksi uunijuureksia ja jauhelihapihvejä, myös 0€ sekä jälkiruoaksi herkkudonitseja, edelleenkin vittu 0€.
Eihän mulla varsinaista taloudellista pakkoa olis lähtee kaivelemaan safkoja roskiksesta, mutta mua vituttaa tää yhteiskunta, jossa täysin käyttökelpoista tavaraa heitetään pois vaikka sillä vois auttaa hädänalaisia. Mutta eihän se nyt käy. Kauppias ei voi lahjoittaa safkoja köyhille, koska sit menee inventaariot sekaisin ja franchiser (mikä vittu se edes on suomeks?) rupee ihmettelemään. Ja vastaanottaja joutuu maksamaan lahjaveroa jos saa liikaa ruokaa.
Saatana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti