Mato.

Etsin eilen viisautta ja voimaa pullosta, mutta sen pohjalta löytyikin mato.

Siellä on aina mato.

Ajatukset pettää.

On asioita joita ei pitäisi tehdä. Toisia asioita ei taas pitäisi edes harkita. Katotaas miten tää kohta juoksee taas kohti tuhoa vaikka järki sanois toisin.

No, ehkä on turha surra. Pari vuotta sitten uutenavuotena vedin hatusta ennustuksen jossa luki "kaikki järjestyy" ja katso! sillä erää niin kävikin. Viime viikonloppuna taas kuulin mielestäni luotettavasta lähteestä että tästä tule vielä hyvä syksy.

Uusi Conan-leffa.

Katoin muuten uuden Conan-leffan. Oli aika paska. En mä nyt tiedä, oliko tuo Momoa mitenkään kehno valinta Conaniksi, mutta jotenkin valju. Muutenhan hahmo oli toki lähempänä Howardin luomusta kuin Arskan Conan, mutta ei tää vaan ollut samalla lailla eeppinen. Ja se juoni jossa poika kostaa isänsä kuoleman on aika väsynyt ja käytetty.

Verikään ei lentänyt niin kuin olisi pitänyt. Tai siis lensi, mutta olisin toivonut että Conan olis halkonut enemmän porukkaa päälaesta rintalastaan.

Haikuja.

Tämänpäiväisen blogitekstini omistan haiku-runoudelle. Jos joku ei tedä, niin se on japanialaista runoutta, jolla on tietty muoto, eli kolme riviä, josta ensimmäisessä on viisi tavua, toisessa seitsemän ja kolmannessa taas viisi. Haikut ovat usein luontoaiheisia, monitulkintaisia ja sellaista paskaa. Kirjoitanpa jotain:

yölintu laulaa
ja kirkkaalla taivaalla
syttyvät tähdet

Aika huono. Ei oo mulla runosydäntä. Mutta runoilijat onkin kaikki työtävieroksuvia hippejä, paitsi japanilaiset. Eniveis, Maailman runosydän -teoksesta löysin joskus yhden mainion haikun (älkää kysykö miksi luin kyseistä opusta):

niin hyvä huora
että tekisi mieli
näyttää eukolle

Ottakaapa siitä, kirsikankukan haistelijat! Seuraavaksi nimimerkki NKOTB:n yksivaihde.nettiin kirjoittama haiku, joka kertoo pyöräilyn syvimmästä olemuksesta.

selkä mutkalla
aerodynamiikasta
munat soseena

Kokeilkaa itse, ja tuntekaa luomisen riemu:

viis seitsemän viis
on haikun runomitta
siitä se lähtee

Ja seuraavaksi taidan mennä keittiöön, sillä:

siankärsämö
tekee viinasta oivaa
yskänlääkettä

Uusi päivä.

Taas on yksi pelon ja tuskan päivä alkanut Mordorissa. Siltä ainakin vaikuttaa kun istuu parvekkeella ja kuuntelee pentujen järjetöntä huutoa ja itkua. Jättääkö niiden äidit ne ulos parkumaan samalla kun istuvat - arvatenkin siiderin turvottamilla perseillään - netin ääressä lukemassa suomikaksnelosta tai  shoppailemassa turhakkeita nettikaupoista?

VAROITUS: PALOMIES

Minulla oli eilen ilo ja etuoikeus osallistua Paskan musiikin yöhön. Valitettavasti jouduin kyseisessä tapahtumassa kuuntelemaan Heikki Salon (se Miljoonasateen heppu) Palomies-kappaleen kahdesti. Kommentoin sen rikkoneen jotain sielussani. Nyt asiaa mietittyäni olen tullut siihen tulokseen että kyseiseen kappaleeseen on upotettu jotain elementtejä jotka eivät kuulu tähän todellisuuteen - ehkä joku kuudesta tai seitsemästä itseensä käpertyneestä ulottuvuudesta vaikuttaa siihen jotenkin tai jotain muuta yhtä käsittämätöntä.

Minulle kaikki on jo liian myöhäistä, mutta muille varoitukseksi: jos kuulette että HS:n Palomies-kappale alkaa soida, niin kannattaa hiljentää äänentoistolaite. Mikäli se ei onnistu, niin poistukaa tilasta mahdollisimman nopeasti tai tukkikaa korvat. Hätätilanteessa suosittelen tajunnan sammuttamista esimerkiksi juoksemalla seinään pää edellä.

Aamupalasina

Kumikamelilla on hyviä kappaleiden nimiä, joka tilanteeseen tuntuu löytyvän yksi.

FAT BIKE 2

(So, let's try to write some English).

It seems that some people have found this blog by googling "fat bike". That is good, because a fat bike is truly an ingenious way to move oneself from place a to place b - often via places a.a, a.b und so weiter.

I bought my fat bike, a 20" Surly Pugsley last winter after drooling after one a few months. Of course I had seen a fat bike's review in a magazine, Fillari-lehti back in 2005 or something. In Finland there were not many brands to choose from - basically the choices were Salsa, Surly or 9 Zero 7.

I chose Surly because I wanted sliding dropouts to fit an internal gear hub - in this case an Alfine 8 which has all the gear inches I need except the 17 g.i. crawling gear. Besides, I tend to end in places where derailleurs are destroyed easily. And I like the clean looks of an IGH (I had been riding only fixed gear bikes for last 4 years.

Between a Pugsley or Moonlander I took good ole Pug as I figured that 3.8 inch tyres with 82 mm rims will be sufficient, and Pugs was cheaper than an ML. The Necromancer could have been nice too but I did not want a black frame.

So, I marched to an excellent LBS Foxcomp and told that I would like to buy a Pugsley with these specs, what would you suggest to fill up the gaps. Two weeks after that I was a happy owner of a brand new fat bike. I have been riding my Pug for five months and approximately 2K+ kilometers and I've been loving almost every moment.

As for the build, it is quite basic: holy Darryls, Larry+Endo, Avid Elixir 1 etc. I also have two Black Floyds which are very fun in a city or dry trails, but suck in certain circumstances. For the upcoming muddy season and winter I will probably buy a Nate as my Endo is already somewhat slick.

A few pics:

With BF's and 1 kg less heavy (14.7 kg):

Auto tönäisi taas.

Eilen ajelin töihin kaikessa rauhassa kun klv:llä vastaan tuli joku yläkoululainen joka kännykkää räplätessään ajoi menosuunnassaan oikealta kaistaltaan eteeni. Huusin että kato vittu minne ajat, mutta olisi varmaan pitänyt tyrmätä idiootti asvalttiin, sillä piittaamattomista pikku mulkuista tulee piittaamattomia isoja mulkkuja, ja sitten saadaan lukea uutisista seuraavaa:

-auto tönäisi pyöräilijää...

no hitto, googlatkaa tuo tai sitten "auto töytäisi" niin saatte käsityksen.

"Autot töytäisevät" päivittäin pyöräilijöitä sekä jalankulkijoita, niin ajoradalla kuin suojateillä. Yleensä syy johtuu siitä että auton kuski ei nähnyt kevyen liikenteen edustajaa koska häikäisi, piti seurata muuta liikennettä, oli huono näkyvyys, piti päivittää kännykkää, oli kiire, oli sormi perseessä jne. 

On helppoa olla piittaamaton, sillä pyöräilijän hengen riistämisestä saattaa selvitä käytännössä päänsilityksellä eli 300 euron sakoilla, kuten kävi erään mopoautoilijan tapauksessa.

Täytyy varmaan alkaa ajamaan u-lukko kädessä, niin sillä voi kopautella esim. kärkikolmioiden takaa puskevien autojen konepeltejä lyttyyn. Tai takaluukkuja, jos auto on tarpeeksi piittaamaton. Harmi vaan että autoon kajoaminen maksaa helposti enemmän kuin edellä mainittu 300 euroa. Tai sitten vois alkaa kuljettamaan mukana tätä (oon muuten näppärä veistelijä myös):

THIS JUST IN: Hyvinkäällä pari päivää sitten tapahtunut onnettomuus, jossa autoilija jyräsi tienpientareella ajaneen pyöräilijän kuoliaaksi, johtui rikoskomisario Markku Lylykankaan mukaan siitä, että "kuski alkoi kaivamaan jostain syystä laukkua ajon aikana ja ajautui pientareelle jossa pyöräilijä ajoi". VITTU. Lylykangas myös peräänkuuluttaa tilannetajua niin autoilijoille kuin fillaristeille. Saatana, mitenkähän pyöräilijän tilannetaju oli tässä hukassa? Ehkä pyöräilijän olisi pitänyt lähteä liikenteeseen autolla tai jäädä kotiin imemään kaljaa ja kasvattamaan pallovatsaa perkele.

Titanium.

Titanium. Kemiallinen merkki Ti, järjestysluku 22 ja atomimassa 47, 867. Titanium on kaunista ja hopeaisen väristä. Sen paino/kestävyyssuhde on suuri eikä se ole korroosiolle altista. Siitä tehdään mm. polkupyörän runkoja, ja tekisi suunnattomasti mieleni speksata itselleni titaaninen sinkilämaastopyörä, tämäntapainen:

Ainoo vaan, että miten vitussa mä mahdutan neljä fillaria johonkin ≈30 neliön luukkuun? Hankkiutumalla eroon turhakkeista kuten kirjahyllystä?

Minulla oli eilen joku idea...

...mikä piti kirjoittaa ylös, mutta unohdin sen koska eilen tuli nautittua liikaa alkoholia, lähinnä olutta ja lonkeroa. Toissapäivänä join jallua, ja edellispäivänä samaa plus edellisen päivän viinipullon jämät. Sitä edellisenä päivänähän olin ostanut pullon punkkua "ruokajuomaksi", kuten myös päivää ennen sitä, joka oli maanantai. Siitä kun mennään taaksepäin niin sunnuntaina vajensin mm. Slivovice-pulloa, kuten myös päivää aiemmin. Viime perjantainahan olin järkytyksen tilassa, jonka takia oli minun juotava, muistaakseni absinttia. Muuten on mennyt ihan kivasti, olen urheillut päivittäin ja töissäkin olen onnistunut käymään.

Ymmärrän että jos toinen on tuntenut olonsa onnettomaksi jo pidemmän aikaa, ja kokee että olemme liian erilaisia niin minkäs siinä tekee. En ole itsekään ollut kovin onnellinen viime aikoina/parina viime vuonna, mutta yleensäkään en liene erityisen onnellinen henkilö eli asiat tuntuivat menevän mielestäni riittävän hyvin. Mutta nyt pitäisi irrottaa elämästä - jos ei nyt puolikasta niin ainakin 40 prosenttia - ja se sattuu aivan vitusti.

:(

Fiktiivisen aineiston lisäluokat ja muita vammaisuuksia.

Varmaan suurin osa ihmisistä tietää, että kirjastossa on luokitusjärjestelmä, jonka mukaan aineisto järjestetään jotta kirjasto ei olisi vain epämääräinen kasa aineistoa. Esimerkiksi popmusiikki on luokassa 78.891, rock on 78.8911 ja niin eteenpäin ad nauseum. Suomenkielinen kertomakirjallisuus on taas luokassa 84.2. Tämän luokan alta löytää näppärästi dekkareita, sotakirjallisuutta, rakkausromaaneja, historiallisia romaaneja, spekulatiivista fiktiota (johon kuuluu mm. fantasia, sci-fi ja kauhu) ja mitä nyt näitä genrejä onkaan. Jostain kumman syystä en ole koskaan edes miettinyt miksi suomenkielistä kertomakirjallisuutta ei ole jaettu useampaan luokkaan. Jos nyt joku voi sijoittaa vaikkapa artistin X levyn Y luokkaan Z, niin miksi helvetissä sitä ei voi tehdä kertomakirjallisten teosten kohdalla? Tai onhan niitä jaettu än äs fiktiivisen aineiston lisäluokkiin, joita muutaman tuossa yllä luettelin, mutta em. lisäluokat ilmenevät selkeästi vain hyllyssä.

Mutta ei sinne Mordoriinkaan noin vain kävellä.

Hups, katolleen meni.

Sopuisa ero on epätodellisen kammottava. Riitaisassa erossa voi aina flipata esim. pari pöytää, kirota seurustelukumppani alimpaan helvettiin ja lähteä kiukuspäissään vetämään pää täyteen & pyrkiä kostoks panemaan jotain random tyyppiä. Sopuisassa erossa näin ei voi toimia, ilmeisistä syistä.

Näyttää siltä että kesä on ohi myös termiseltä kantilta katsottuna ja loppukuussa tulee olemaan vitunmoinen ruljanssi ja hässäkkä monesta eri syystä. Kaiken lisäksi olen saattanut paljon pyörän komponentteja epäkuranttiin kuntoon ja mikä perkele tuossa poolokentällä telotussa sormessakin on, kun nivel on vieläkin turvoksissa ja naksuu?  Onnettomuudet eivät totisesti tule yksin.

Tietenkään kaikki ei ole pielessä vaan jokaisella pilvellä on kultareuna. Kun ruoka maistuu tavallista kehnommin ja liikkuessa olo on parempi kuin kotona angstatessa, niin alkaa tuo painokin olla hallinnassa eli vanha kunnon painoindeksi alkanee pian ykkösellä. Mut varmaan mä saan uv-säteilylle altistumisesta syövän.

Asiasta vielä näkkileipään: laskin painoindeksini tohtori.fi -sivuston laskurilla. Siinä oli neuvoja alipainoiselle henkilölle. "Henkilön halutessa nostaa painoaan, hänen pitäisi syödä entistä suurempia ruoka-annoksia, usein energiapitoisia välipaloja eikä rasvaa ole tarvetta kaihtaa". Vittu mitä paskaa. Ite en totisesti ole kaihtanut rasvaa viimeisen puolentoista vuodena aikana, ja paino ei oo noussut mihinkään. Itse asiassa reilusti yli puolet mun saamasta energiasta tulee rasvasta. Tuossa pitäisi lukea pikemmikin että: "Henkilön halutessa nostaa painoaan, hänen pitäisi syödä entistä hiilihydraattipitoisempia ruoka-annoksia, usein hiilihydraattipitoisia välipaloja ja muistaa että liiallinen rasvan syönti saattaa aiheuttaa ennenaikaista kylläisyyden tunnetta ja täten rajoittaa kasvua".

Pirstapäivä

Luin joskus novellin jonka nimi oli sama kuin tämän bloggauksen otsikon. Otaksun että novellin alkuperäinen nimi oli shatterday.