Onneksi kukaan ei lue tätä blogia.

Minkähän vuoksi mä edes kirjoitan tätä, koska tuskin tätä kukaan lukee. Jos lukisi, niin varmaankin kirjoittelisin jotain yhdentekevää kukkua. Periaatteessa voisin kirjoitella vaikka...päiväkirjaa omalle koneelle tai paperille, harjoituksen vuoksi. On nimittäin käsiala päässyt vuosien varrella rapistumaan.

Periaatteessa asiat voisivat olla paljon huonomminkin koska voisin olla myös köyhä ja kipeä. Mutta silti: taidan olla sisältä hieman rikki.

Outoja sattumuksia päiväunilla.

Unessani makasin sängyssä ja mietin mennyttä elämääni. Ihmisiä, joiden kanssa olin asunut ja joita olin ehkä rakastanut. Tuntui, että heistä olisi jäänyt paikalle ehkä jotain, joille puhuin ja joiden kanssa keskustelin siitä, mitä olisin voinut tehdä toisin. Sitten tajusin, että ne ovat enää pelkkiä haamuja. Silloin itkin katkerasti ja pyysin, että joku tulisi ja auttaisi.

Ei tarvinnut odottaa kauan. Tajusin, että joku istui vasemmalla puolellani.Yritin vetää vieraan lähemmäksi, koska luulin kyseessä olevan ihmisen. Käteni tunsi jotain, kuin sähköisen kentän. Tässä vaiheessa tajusin että ei se ole oikea ihminen, mutta koska vieras ei tuntunut pahantahtoiselta jatkoin tunnustelua ja koetin kiertää käteni sen ympärille. Tästä vieressäni oleva olento ei kuitenkaan pitänyt, vaan liikkui tai nousi siten, etten saanut siitä kunnollista otetta tai selkeää käsitystä sen luonteesta, mutta se oli jollain tapaa joustava, kuin pörröinen ja sähköinen voimakenttä. En minä tosin tiedä miltä voimakenttä todellisuudessa tuntuu.

Tässä vaiheessa otaksun heränneeni, ja minulla oli edelleen vahva tunne siitä, että vieressäni oli joku. Katsoin, en nähnyt ketään tai mitään. Kello oli 16.48. Totesin että nyt voisi olla aika nousta ja kirjoittaa tämä ylös, ennenkuin unohdan. Oli sen verran todentuntuinen uni.

No sehän _on_ joulu

Vittu mää jaksa kirjottaa enklanniksi.

Speksasin kuitenkin itelleni tollasen läskipyörän elikkäs Salsa Beargreasen. Kolme tonnii siihen meni suunnilleen. Halpaa ku saippua, ottaen huomioon et laite on ihan naurettavan hauska, ja sitäpaitsi kohtuullisen kevyt (11.68 kg eli muutaman kilon perus marketti pomppukeppi hybridiä vähemmän).

Mitäs muuta? No, Ilta-Sanomien mukaan en oo ainakaan psykopaatti vaikka maailma onkin ajoittain aika epäreilu. Sitäpaitsi joulu on ihan surkee juhla, joka pitäis kieltää.

Ai niin, ja kyl mä osaan kirjottaa yhdys sanat oikein, luin vain jostain et blogeissa kuulemma sisältö on muotoo tärkeempää ja täten siinä saa kyl olla kirjotusvihreitä

It's almost Christmas.

It seems that the Christmas - or whatever you want to call it, anyway, the time when people buy each other all kinds of nice things - will come early this year. So behold! my the new-to-me 19" Beargrease frameset is here.

Now, I should have been doing some real work today, but instead I have been caressing this beauty, doing calculations about its weight and in general, ranting about it in social media and different websites. The next, logical move was of course continue here. So. As you can see, I now have a frameset, a crankset (Middleburn RS8 or something; not sure, but it looks nice and undoubtedly it is also light), a Ritchey cockpit and heavy-ish but trustworthy and comfortable SDG saddle/seatpost combo. There is also a Paul Chain keeper (73 g; I wonder if I could do without it). The whole package weighs in at 4150 g, which is, like, comparable to a weight of my Pugsley's frameset.

So, now I'm basically waiting for the wheelset. The next four weeks will be very long...

UPDATE: I took off the cranks, found the weights of BB cups and headset from teh internetz, and deduced that the frame weighs in at 1643 g(nice!) and the fork is 718 g (a wee bit heavier that is should be).

Yksi asia kunnossa...

Tapasinpa entisen paremman puoliskoni viime viikolla, ja ilokseni huomasin että en pahoittanut mieltäni ollenkaan. Hyvä niin, koska olisi todella ikävää olla katkera sille ainoalle ihmiselle, joka jaksoi uskoa allekirjottaneeseen silloin kun asiat olivat ns. päin helvettiä. Hurraa, olen kasvanut ihmisenä!

No, 99 muuta ongelmaa on silti jäljellä. Tai noin kaksi isoa. Ensimmäisen ratkaisu on ilmeinen ja ratkeaisi istumalihaksia käyttämällä, mutta toiseen ei liene yhtä yksinkertaista ratkaisua. 

Mutta tiesittekö, että suomen kielessä on julmetun monta nimitystä ikäihmiselle? Olen tehnyt pikku listan:

eläkeläiset

eläkeläispantterit

harmaapäät

harmaat

harmaat pantterit

ikinuoret

ikäihmiset

ikämiehet

ikääntyvät

ikääntyneet

iäkkäämmät (henkilöt)

iäkkäät

kolmasikäläiset

kronologisesti ansioituneet

kultaisessa iässä olevat

kypsään ikään ehtineet

mummot

neljäsikäläiset

nuoret vanhat

opalsit (sanoista older people with active lifestyle)

seniorit

seniorikansalaiset

tosiaikuiset

vanhat (ihmiset)

vanhat vanhat

vanhemmat (henkilöt)

vanhenevat (henkilöt)

vanhimmat vanhat

vanhukset

varttuneemmat (henkilöt)

varttuneet

veteraanit

Miksi näin? No siksi, että yhteiskunnan ilmapiirissä tai rakenteissa tapahtuu  muutoksia, jotka vaikuttavat eri ikäryhmien arvostukseen. Kun tiettyyn ryhmään kuuluvien arvostusta on pyritty kohottamaan uudenaikaistamalla, ovat vanhemmat nimikkeet saaneet negatiivisia tai arvostustaan menettäviä sävyjä.  Esimerkiksi sanasta piika tuli palvelija, sitten kotiapulainen ja sittemmin kodinhoitaja. Noin suunnilleen, koska kodinhoitaja ei tietenkään ole aivan sama asia kuin piika. Eri aika ja yhteiskunta, tiätte kyllä. Vanhushan oli ennen kunnianimitys, mutta kun heitä alettiin pitää taakkana yhteiskunnalle, niin ryhmää keksittiin alkaa kutsua ikääntyneiksi ja sitten senioreiksi. Tosin verrattuna tuohon piika --- kodinhoitaja -ketjuun verrattuna  jälkimmäisen ketjun nimikkeet ovat yhä rinnakkaiskäytössä. Eniveis, jossain vaiheessa homma karkasi käsistä monella tapaa, ja nykyään on todellakin olemassa jos jonkunlaisia rinnakkaistermejä. Jotkut noista termeistä pyrkivät luokittelemaan ikäihmisiä tarkemmin. Esimerkiksi kolmasikäläinen tarkoittaa noin 60-80 -vuotiasta ja neljäsikäläinen yli 80-vuotiasta, mutta osa noista on selkeästi eufemismeja. 

Kronologisesti ansioitunut? Tosiaikuinen? Helvetti, kuka näitä oikein keksii?

Vammasten touhuja.

Kuuntelin pari viikkoa sitten radiota, ja siinä kerrottiin aivotärähdyksen seurauksista. Kuulemma yhdestä kunnon kolhusta toipuminen voi nuorillakin kestää pari vuotta, ja jos teloo ittensä useemman kerran, niin vauriot tietty kumuloituu. 


Siitä taas tuli mieleen, että miettiiköhän lätkävanhemmat(isät?) usein että jos omasta pikku-tappajasta ei tulekaan nhl-tähteä, niin siitä tulee ehkä vain vammainen? Kovat panokset.


Muuten olen sitä mieltä, että jääkiekon, mopoautot ja energiajuomat vois kieltää.

Death Wobble.

Jaahas, paperilla kaikki on jokseenkin kunnossa. Mutta.

Onneks kukaan ei edelleenkään lue tätä blogia, sillä herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen totisesti mun pasmat on taas sekaisin, ja mietinkin että mitä helvettiä tässä pitäisi nyt tehdä? Kaikista järkevintä olisi olla tekemättä yhtään mitään, ettei satu vahinkoja.

No, takaisin iloisempiin asioihin. Olen tänä vuonna ostanut lihaa tasan yhden kerran, mutta olen syönyt herroiksi koko vuoden. Tänään tosin ei ollut sisäfileetä lautasella, vaan jotain chorizo-raakamakkaroita - mutta pirun hyviä olivat nekin. Tämä johtuu tietty siitä, että oon dyykannut kaikki lihani. Mua on

...päästiin takaisin siihen, että maailmassa on virhe...

jo pitkään vituttanut se, mihin suuntaan maailma on menossa. Tiesittekö, että suomessa heitetään 400 000 000 kiloa safkaa roskiin joka vuosi? Se on kai noin kymmenen prosenttia kaikesta ruoasta. Tosin muualla maailmassa tilanne lienee vielä pahempi. Tekee varmaan vitun hyvää myös ekosysteemille.

Niin, ja tietty ruokajonot? Olisko se läskille kapitalistikauppiaalle niin suuri uhraus antaa osaa vanhentuvasta ruoasta hädänalaisille? HUOM. Seuraavat on ihan vaan maallikon mielipiteitä: tuskin se edes vähentäis kulutusta, koska ihmiset ostais sit luksusta jos niille jäis vähän jotain sukanvarteen. Vaikka luomumetvurstia. Eikä se hidastais mitään vitun talouskasvuakaan koska jostainhan ihmisten pitää saada rahaa ruokaan ja jos ei ne sitä saa muualta ne saa sen sossusta joka taas tarkoittaa sitä että osa siitä jauhautuu jonnekin byrokratian rattaissa joka taas nostaa verotusta joka vie rahaa myös siltä lihavalta kauppias-sialta. Tai jotain. Perustulo vois olla kans ihan jees.

No, ajattelin että tuntisin oloni paremmaksi jos vähentäisin tätä taakkaa omalta osaltani. Olihan mulla toinenkin, vähän vähemmän ylevä syy: laitoin joulun alla kolmen tonnin fillarin tilaukseen, ja vaikka rahaa on jonkun verran, niin enhän mä hyvänen aika siitä kokonaan oo tehty - ja kun kerran, pari viikossa käy sittarin ja prisman takapihalla (kiitos vaan oligopsoni) niin säästää helposti satasen kuussa.

Tuossa alla yhden keikan saldo. Parilla kympillä sumppia, vähän turhaa hiilarihöttöä ja lihaa. Jonka syönti muuten ei ol...len...kan paina omaatuntoa, päin vastoin.

MUTTA takaisin oikeasti iloisiin asioihin. Luin tänään sosiaalisesta mediasta että on kehitetty bioninen käsi, jossa on tuntoaisti. Miten vitun hienoo olis saada sellanen käsi, ja olla ensimmäinen ihminen joka vetäis tumppuun komposiittinyrkillä jossa on tunto?

Mustia hiuksia.

Gehenna, Saatana!

Viisi kuukautta ja yksi muutto, ja silti pitkiä mustia hiuksia löytyy edelleen. Tänään oli yksi lavuaarissa. Miten ja miksi?

Ihan hirveästihän asia ei enää vituta, mutta jonkun verran kuitenkin.

Tyttö ja tupakka

Blast from the past! Kirja-arvostelu koneen uumenista

Benoît Duteurtre: Tyttö ja tupakka (La petite fille et la cigarette)

Tyttö ja tupakka on – kuten sen suomalaisen kustantamon Like kustannuksen sivuilla todetaan – kafkamainen tarina nurinkurisesta, absurdista maailmasta jossa päähenkilö koettaa löytää oman paikkansa, mutta päätyy [editoitu piiloon että en vallan spoilaa kaikkea]

Mitäs muuta?

Takakannessa ja kirja-arvosteluissa puhuttiin mustasta huumorista, mutta voisin sanoa että jos ”mustasta huumorista” ottaa jälkimmäisen sanan pois, niin aletaan olla asian ytimessä. Jälkeenpäin kirjan absurdeille juonenkäänteille voi nauraa, niin itse lukutilanteessa ei paljoa naurattanut. Samahan voi päteä vaikka onnettomuuteen, jossa katkaisee kätensä. Myöhemmin näkee asian huvittavatkin puolet, mutta siinä vaiheessa kun istuu kalpeana luut poikki (kokemusta on) niin vaikea silloin on huumoria tilanteessa nähdä.

[juonipaljastuxet poistettu] 

No eipä oo hääppöstä tekstiä tossa yllä. Editoin vähän mutta jäi silti aika kököks. 

Tarinahan menee silleen, että päähenkilö kuuluu sorsittuun ihmisryhmään...eiku hetkinen, nyt menee taa spoilereiksi. Eniveis, asteikolla 1-5, kirja saa multa noin kolmosen, eli kannattaa lukea.

Trashion Guru!1

Vittu jos ryhtyis Trashion guruks. Joku aika sitten askartelin itelleni hienon kännyholsterin muovipusseista. Ja toisen vielä perään!

No, oonhan mä askarrellut paljon muutakin. Vyölenkkei tein varmaan parikytä hyville ihmisille joululahjaks. Joku saatto päätyä huonommallekin, ehkä. Ja sträppei oon myynyt. Sellasii jalankiinnityshässäköitä. Sen verran oon saanu niistä hillookin, että kaikki on käytetty hiilikuituun ja alumiiniin eli Palpaan. Hommassa on vaan se vammanen juttu että en mä jaksa alkaa markkinoimaan tota roinaa ja sit siitä menis kuitenkin tekemisen ilo.

AI NIIN!!1 Tein tänään vannenauhat mun puksuun, ne painoi 66 grammaa, eli painonsäästöksi kumisiin verrattuna tuli noin 90 grammaa. JA, punnitsin fillarin tankolaukkuineen runkolaukkuineen, ja se painoi TASAN 16,66 kg. HAHAA!! KAIKKI KUMARTAKOON BEELSEBUUBIA!1!!

Tavaran turhuudesta.

Oltiin Carlon kanssa tänään kahvilla, nautittiin just meidän soijalatteja ja naureskeltiin ulkona alennusmyyntien perässä juokseville JUNTEILLE. Ei ne ymmärrä että tavara ei tee onnelliseks. Mullekin riittää kaksio Punavuoressa ja sata valittua tavaraa. 

No, yhtäkkiä Massi Man tuli paikalle pelkässä villakangastakissa! Se istui pöytään ja huusi tarjoilijaa tuomaan sille luomunautaa ja lähijuureksia. Plebeiji katto Massia vähän oudosti, mutta Massi laittoi sen KULTAREUNASEN luottokortin pöytään ja sanoi että hoida sä vaan OMAT HOMMAS. Köyhä meni ihan NOLOKS ja lähti naama punaisena kohti keittiötä. Massi tietää kyllä miten nää hommat HOIDETAAN. 

No Carlo kysyi Massilta et mikä tää juttu nyt on? Massi selitti että se vetää viimevuotisen sadan tavaran haasteen NEXTILLE LEVELILLE: [jatkuu ensi viikolla…tai sitten ei]

---

Luin juuri kuinka 26-vuotias helsinkiläinen dokumenttiohjaaja oli päättänyt, että hänpä laittaa kaikki tavaransa varastoon ja aloittaa tyhjältä pöydältä siten, että saa hakea vain yhden tavaran päivässä. Ensimmäisenä päivänä hän otti roskiksesta sanomalehen, ja kävi siihen kääriytyneenä hakemassa itselleen villakangastakin. Toisena päivänä ehkä kengät ja niin edelleen.

Ihan jepa, jos on asunto pään päällä, massii tilillä (luottokorttia ei varmaan lasketa tavaraksi) ja muutenkin turvaverkot kunnossa. 

Paha uni.

Eilen ostin nastoitustyökalun ja 70 nastaa, kun halvalla sain. Paketti oli tarkoitettu nokialaisten kumppareiden nastoitukseen tms, mutta sattumalta nastat olivat samanlaisia kuin fillarin renkaissa. Täten  testasin josko mun läskipyörän eturenkaan olisi saanut nastoitettua. Ei onnistunut kunnolla - osasyynä ehkä oli se, että käytin millin liian isoa poranterää nastataskujen tekemiseen - ja nypinkin tänään nastat pois tulevaa käyttöä varten (mutta jälleen kerran, piti kokeilla).

No, se nastoitustyökalu oli sellainen triangelimainen metalliesine, ja 50 nastaa asennettuani vasen käteni oli vallan puuduksissa ja kipeä, eritoten pikkusormi ja nimetön. Varmaan joku hermokin oli pinteessä. Vasemman käden  on muistaakseni oire sydänviasta, ja se jäi ilmeisesti pyörimään alitajuntaan, sillä seuraavana yönä näin hirveän unen.

Unessani kärsin sydänvaivoista (minulla on aika ajoin kammiolisälyöntejä, jotka ovat vaarattomia, mutta tuntuvat ikäviltä muljahduksilta, kuin sydämenlyönti jäisi väliin). Tällä kertaa ne kuitenkin osoittautuivat fataaleiksi, sain sydänkohtauksen, ja kuolin. Kuolemani jälkeen jouduin limboon, jossa oli myös veljeni, joka oli myös menehtynyt sydänkohtaukseen. Siinä sitten mietin kuolemani syytä, ja tulin johtopäätökseen, että kuolemani syy oli ollut karppaus, vaikka olin luullut ettei rasva ole vaarallista.

Vittu mikä olo aamulla.

Mitä tästä opimme? Ensinnäkin, oikeat työkalut oikeisiin hommiin. Kuten legendaarinen, nimim. asb totesi yksivaihde.netissä: "Rotafiksaus on fiksimaailman vastine henkariabortille. Oikeat työkalut oikeisiin hommiin." Parhautta <3

Lisäksi: Surly Larrya (varsinkaan kulahtanutta) ei kannata lähteä nastoittamaan jollei tiedä mitä tekee tai omista just niitä oikeita välineitä, kuten sopivan kokoista jyrsinterää. Liian matalat ja kapeat nappulat Mutta jahka Foxcomp aukeaa, niin varmaan ostan yhden 45NRTH Escalatorin (jossa on valmiit reiät nastoille) ja nastoitan sen koska jäällä kanttaillessa nastojen ropina kuulosti rauhoittavalta ja luulen että nastat myös lisäsivät pitoa. Kesän tullen nypin sitten nastat pois, jne.

Jahas. Meni näemmä taas jorinaks pyöräilystä. Mites se nyt niin?

Viimeinen atsteekki.

Ajattelin tänään että jos ryhtyisin askeetiks. Arkisin nokkisin silakoita ja nahistuneita perunoita.  Juhlapäivinä pukeutuisin rohdinpaitaan ja hakkaisin selkäni verille.

Tai ehkäpä en kuitenkaan.

Pahkasiassa oli muuten joskus sellainen juttu kuin "Viimeinen atsteekki". Se oli kirjoitettu lehtiartikkelin muotoon, jossa ilmeisen typerä toimittaja tekee juttua askeetiksi itseään tituleeraavasta itsensäkiduttajasta. Harmi vaan että se Pahkis jossa Viimeinen atsteekki oli, on joutunut kadoksiin :´(

No helkkari: moar plastic madness. Seuraavaks varmaan pitää hankkia alipainepumppu, hartsia ja hiilikuitua...