Huono päivä.

Sydän hakkaa kuin viimeistä päivää. Todellisuus on käynyt kovin pahaksi viime aikoina. Voiko yrittää tehdä niinsanottuja normaaleja asioita loputtomiin, vaikka todellisuudessa ei enää tiedä miksi niitä tekee?

Jonain päivänä se levii meidän käsiin, kuten sanoi Touko-Pouko.

Ja edelleenkään minusta ei ole runoilijaksi.

Mato.

Etsin eilen viisautta ja voimaa pullosta, mutta sen pohjalta löytyikin mato.

Siellä on aina mato.

Ajatukset pettää.

On asioita joita ei pitäisi tehdä. Toisia asioita ei taas pitäisi edes harkita. Katotaas miten tää kohta juoksee taas kohti tuhoa vaikka järki sanois toisin.

No, ehkä on turha surra. Pari vuotta sitten uutenavuotena vedin hatusta ennustuksen jossa luki "kaikki järjestyy" ja katso! sillä erää niin kävikin. Viime viikonloppuna taas kuulin mielestäni luotettavasta lähteestä että tästä tule vielä hyvä syksy.

Uusi Conan-leffa.

Katoin muuten uuden Conan-leffan. Oli aika paska. En mä nyt tiedä, oliko tuo Momoa mitenkään kehno valinta Conaniksi, mutta jotenkin valju. Muutenhan hahmo oli toki lähempänä Howardin luomusta kuin Arskan Conan, mutta ei tää vaan ollut samalla lailla eeppinen. Ja se juoni jossa poika kostaa isänsä kuoleman on aika väsynyt ja käytetty.

Verikään ei lentänyt niin kuin olisi pitänyt. Tai siis lensi, mutta olisin toivonut että Conan olis halkonut enemmän porukkaa päälaesta rintalastaan.

Haikuja.

Tämänpäiväisen blogitekstini omistan haiku-runoudelle. Jos joku ei tedä, niin se on japanialaista runoutta, jolla on tietty muoto, eli kolme riviä, josta ensimmäisessä on viisi tavua, toisessa seitsemän ja kolmannessa taas viisi. Haikut ovat usein luontoaiheisia, monitulkintaisia ja sellaista paskaa. Kirjoitanpa jotain:

yölintu laulaa
ja kirkkaalla taivaalla
syttyvät tähdet

Aika huono. Ei oo mulla runosydäntä. Mutta runoilijat onkin kaikki työtävieroksuvia hippejä, paitsi japanilaiset. Eniveis, Maailman runosydän -teoksesta löysin joskus yhden mainion haikun (älkää kysykö miksi luin kyseistä opusta):

niin hyvä huora
että tekisi mieli
näyttää eukolle

Ottakaapa siitä, kirsikankukan haistelijat! Seuraavaksi nimimerkki NKOTB:n yksivaihde.nettiin kirjoittama haiku, joka kertoo pyöräilyn syvimmästä olemuksesta.

selkä mutkalla
aerodynamiikasta
munat soseena

Kokeilkaa itse, ja tuntekaa luomisen riemu:

viis seitsemän viis
on haikun runomitta
siitä se lähtee

Ja seuraavaksi taidan mennä keittiöön, sillä:

siankärsämö
tekee viinasta oivaa
yskänlääkettä

Uusi päivä.

Taas on yksi pelon ja tuskan päivä alkanut Mordorissa. Siltä ainakin vaikuttaa kun istuu parvekkeella ja kuuntelee pentujen järjetöntä huutoa ja itkua. Jättääkö niiden äidit ne ulos parkumaan samalla kun istuvat - arvatenkin siiderin turvottamilla perseillään - netin ääressä lukemassa suomikaksnelosta tai  shoppailemassa turhakkeita nettikaupoista?

VAROITUS: PALOMIES

Minulla oli eilen ilo ja etuoikeus osallistua Paskan musiikin yöhön. Valitettavasti jouduin kyseisessä tapahtumassa kuuntelemaan Heikki Salon (se Miljoonasateen heppu) Palomies-kappaleen kahdesti. Kommentoin sen rikkoneen jotain sielussani. Nyt asiaa mietittyäni olen tullut siihen tulokseen että kyseiseen kappaleeseen on upotettu jotain elementtejä jotka eivät kuulu tähän todellisuuteen - ehkä joku kuudesta tai seitsemästä itseensä käpertyneestä ulottuvuudesta vaikuttaa siihen jotenkin tai jotain muuta yhtä käsittämätöntä.

Minulle kaikki on jo liian myöhäistä, mutta muille varoitukseksi: jos kuulette että HS:n Palomies-kappale alkaa soida, niin kannattaa hiljentää äänentoistolaite. Mikäli se ei onnistu, niin poistukaa tilasta mahdollisimman nopeasti tai tukkikaa korvat. Hätätilanteessa suosittelen tajunnan sammuttamista esimerkiksi juoksemalla seinään pää edellä.