Vammasten touhuja.

Kuuntelin pari viikkoa sitten radiota, ja siinä kerrottiin aivotärähdyksen seurauksista. Kuulemma yhdestä kunnon kolhusta toipuminen voi nuorillakin kestää pari vuotta, ja jos teloo ittensä useemman kerran, niin vauriot tietty kumuloituu. 


Siitä taas tuli mieleen, että miettiiköhän lätkävanhemmat(isät?) usein että jos omasta pikku-tappajasta ei tulekaan nhl-tähteä, niin siitä tulee ehkä vain vammainen? Kovat panokset.


Muuten olen sitä mieltä, että jääkiekon, mopoautot ja energiajuomat vois kieltää.

Death Wobble.

Jaahas, paperilla kaikki on jokseenkin kunnossa. Mutta.

Onneks kukaan ei edelleenkään lue tätä blogia, sillä herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen totisesti mun pasmat on taas sekaisin, ja mietinkin että mitä helvettiä tässä pitäisi nyt tehdä? Kaikista järkevintä olisi olla tekemättä yhtään mitään, ettei satu vahinkoja.

No, takaisin iloisempiin asioihin. Olen tänä vuonna ostanut lihaa tasan yhden kerran, mutta olen syönyt herroiksi koko vuoden. Tänään tosin ei ollut sisäfileetä lautasella, vaan jotain chorizo-raakamakkaroita - mutta pirun hyviä olivat nekin. Tämä johtuu tietty siitä, että oon dyykannut kaikki lihani. Mua on

...päästiin takaisin siihen, että maailmassa on virhe...

jo pitkään vituttanut se, mihin suuntaan maailma on menossa. Tiesittekö, että suomessa heitetään 400 000 000 kiloa safkaa roskiin joka vuosi? Se on kai noin kymmenen prosenttia kaikesta ruoasta. Tosin muualla maailmassa tilanne lienee vielä pahempi. Tekee varmaan vitun hyvää myös ekosysteemille.

Niin, ja tietty ruokajonot? Olisko se läskille kapitalistikauppiaalle niin suuri uhraus antaa osaa vanhentuvasta ruoasta hädänalaisille? HUOM. Seuraavat on ihan vaan maallikon mielipiteitä: tuskin se edes vähentäis kulutusta, koska ihmiset ostais sit luksusta jos niille jäis vähän jotain sukanvarteen. Vaikka luomumetvurstia. Eikä se hidastais mitään vitun talouskasvuakaan koska jostainhan ihmisten pitää saada rahaa ruokaan ja jos ei ne sitä saa muualta ne saa sen sossusta joka taas tarkoittaa sitä että osa siitä jauhautuu jonnekin byrokratian rattaissa joka taas nostaa verotusta joka vie rahaa myös siltä lihavalta kauppias-sialta. Tai jotain. Perustulo vois olla kans ihan jees.

No, ajattelin että tuntisin oloni paremmaksi jos vähentäisin tätä taakkaa omalta osaltani. Olihan mulla toinenkin, vähän vähemmän ylevä syy: laitoin joulun alla kolmen tonnin fillarin tilaukseen, ja vaikka rahaa on jonkun verran, niin enhän mä hyvänen aika siitä kokonaan oo tehty - ja kun kerran, pari viikossa käy sittarin ja prisman takapihalla (kiitos vaan oligopsoni) niin säästää helposti satasen kuussa.

Tuossa alla yhden keikan saldo. Parilla kympillä sumppia, vähän turhaa hiilarihöttöä ja lihaa. Jonka syönti muuten ei ol...len...kan paina omaatuntoa, päin vastoin.

MUTTA takaisin oikeasti iloisiin asioihin. Luin tänään sosiaalisesta mediasta että on kehitetty bioninen käsi, jossa on tuntoaisti. Miten vitun hienoo olis saada sellanen käsi, ja olla ensimmäinen ihminen joka vetäis tumppuun komposiittinyrkillä jossa on tunto?

Mustia hiuksia.

Gehenna, Saatana!

Viisi kuukautta ja yksi muutto, ja silti pitkiä mustia hiuksia löytyy edelleen. Tänään oli yksi lavuaarissa. Miten ja miksi?

Ihan hirveästihän asia ei enää vituta, mutta jonkun verran kuitenkin.

Tyttö ja tupakka

Blast from the past! Kirja-arvostelu koneen uumenista

Benoît Duteurtre: Tyttö ja tupakka (La petite fille et la cigarette)

Tyttö ja tupakka on – kuten sen suomalaisen kustantamon Like kustannuksen sivuilla todetaan – kafkamainen tarina nurinkurisesta, absurdista maailmasta jossa päähenkilö koettaa löytää oman paikkansa, mutta päätyy [editoitu piiloon että en vallan spoilaa kaikkea]

Mitäs muuta?

Takakannessa ja kirja-arvosteluissa puhuttiin mustasta huumorista, mutta voisin sanoa että jos ”mustasta huumorista” ottaa jälkimmäisen sanan pois, niin aletaan olla asian ytimessä. Jälkeenpäin kirjan absurdeille juonenkäänteille voi nauraa, niin itse lukutilanteessa ei paljoa naurattanut. Samahan voi päteä vaikka onnettomuuteen, jossa katkaisee kätensä. Myöhemmin näkee asian huvittavatkin puolet, mutta siinä vaiheessa kun istuu kalpeana luut poikki (kokemusta on) niin vaikea silloin on huumoria tilanteessa nähdä.

[juonipaljastuxet poistettu] 

No eipä oo hääppöstä tekstiä tossa yllä. Editoin vähän mutta jäi silti aika kököks. 

Tarinahan menee silleen, että päähenkilö kuuluu sorsittuun ihmisryhmään...eiku hetkinen, nyt menee taa spoilereiksi. Eniveis, asteikolla 1-5, kirja saa multa noin kolmosen, eli kannattaa lukea.

Trashion Guru!1

Vittu jos ryhtyis Trashion guruks. Joku aika sitten askartelin itelleni hienon kännyholsterin muovipusseista. Ja toisen vielä perään!

No, oonhan mä askarrellut paljon muutakin. Vyölenkkei tein varmaan parikytä hyville ihmisille joululahjaks. Joku saatto päätyä huonommallekin, ehkä. Ja sträppei oon myynyt. Sellasii jalankiinnityshässäköitä. Sen verran oon saanu niistä hillookin, että kaikki on käytetty hiilikuituun ja alumiiniin eli Palpaan. Hommassa on vaan se vammanen juttu että en mä jaksa alkaa markkinoimaan tota roinaa ja sit siitä menis kuitenkin tekemisen ilo.

AI NIIN!!1 Tein tänään vannenauhat mun puksuun, ne painoi 66 grammaa, eli painonsäästöksi kumisiin verrattuna tuli noin 90 grammaa. JA, punnitsin fillarin tankolaukkuineen runkolaukkuineen, ja se painoi TASAN 16,66 kg. HAHAA!! KAIKKI KUMARTAKOON BEELSEBUUBIA!1!!

Tavaran turhuudesta.

Oltiin Carlon kanssa tänään kahvilla, nautittiin just meidän soijalatteja ja naureskeltiin ulkona alennusmyyntien perässä juokseville JUNTEILLE. Ei ne ymmärrä että tavara ei tee onnelliseks. Mullekin riittää kaksio Punavuoressa ja sata valittua tavaraa. 

No, yhtäkkiä Massi Man tuli paikalle pelkässä villakangastakissa! Se istui pöytään ja huusi tarjoilijaa tuomaan sille luomunautaa ja lähijuureksia. Plebeiji katto Massia vähän oudosti, mutta Massi laittoi sen KULTAREUNASEN luottokortin pöytään ja sanoi että hoida sä vaan OMAT HOMMAS. Köyhä meni ihan NOLOKS ja lähti naama punaisena kohti keittiötä. Massi tietää kyllä miten nää hommat HOIDETAAN. 

No Carlo kysyi Massilta et mikä tää juttu nyt on? Massi selitti että se vetää viimevuotisen sadan tavaran haasteen NEXTILLE LEVELILLE: [jatkuu ensi viikolla…tai sitten ei]

---

Luin juuri kuinka 26-vuotias helsinkiläinen dokumenttiohjaaja oli päättänyt, että hänpä laittaa kaikki tavaransa varastoon ja aloittaa tyhjältä pöydältä siten, että saa hakea vain yhden tavaran päivässä. Ensimmäisenä päivänä hän otti roskiksesta sanomalehen, ja kävi siihen kääriytyneenä hakemassa itselleen villakangastakin. Toisena päivänä ehkä kengät ja niin edelleen.

Ihan jepa, jos on asunto pään päällä, massii tilillä (luottokorttia ei varmaan lasketa tavaraksi) ja muutenkin turvaverkot kunnossa. 

Paha uni.

Eilen ostin nastoitustyökalun ja 70 nastaa, kun halvalla sain. Paketti oli tarkoitettu nokialaisten kumppareiden nastoitukseen tms, mutta sattumalta nastat olivat samanlaisia kuin fillarin renkaissa. Täten  testasin josko mun läskipyörän eturenkaan olisi saanut nastoitettua. Ei onnistunut kunnolla - osasyynä ehkä oli se, että käytin millin liian isoa poranterää nastataskujen tekemiseen - ja nypinkin tänään nastat pois tulevaa käyttöä varten (mutta jälleen kerran, piti kokeilla).

No, se nastoitustyökalu oli sellainen triangelimainen metalliesine, ja 50 nastaa asennettuani vasen käteni oli vallan puuduksissa ja kipeä, eritoten pikkusormi ja nimetön. Varmaan joku hermokin oli pinteessä. Vasemman käden  on muistaakseni oire sydänviasta, ja se jäi ilmeisesti pyörimään alitajuntaan, sillä seuraavana yönä näin hirveän unen.

Unessani kärsin sydänvaivoista (minulla on aika ajoin kammiolisälyöntejä, jotka ovat vaarattomia, mutta tuntuvat ikäviltä muljahduksilta, kuin sydämenlyönti jäisi väliin). Tällä kertaa ne kuitenkin osoittautuivat fataaleiksi, sain sydänkohtauksen, ja kuolin. Kuolemani jälkeen jouduin limboon, jossa oli myös veljeni, joka oli myös menehtynyt sydänkohtaukseen. Siinä sitten mietin kuolemani syytä, ja tulin johtopäätökseen, että kuolemani syy oli ollut karppaus, vaikka olin luullut ettei rasva ole vaarallista.

Vittu mikä olo aamulla.

Mitä tästä opimme? Ensinnäkin, oikeat työkalut oikeisiin hommiin. Kuten legendaarinen, nimim. asb totesi yksivaihde.netissä: "Rotafiksaus on fiksimaailman vastine henkariabortille. Oikeat työkalut oikeisiin hommiin." Parhautta <3

Lisäksi: Surly Larrya (varsinkaan kulahtanutta) ei kannata lähteä nastoittamaan jollei tiedä mitä tekee tai omista just niitä oikeita välineitä, kuten sopivan kokoista jyrsinterää. Liian matalat ja kapeat nappulat Mutta jahka Foxcomp aukeaa, niin varmaan ostan yhden 45NRTH Escalatorin (jossa on valmiit reiät nastoille) ja nastoitan sen koska jäällä kanttaillessa nastojen ropina kuulosti rauhoittavalta ja luulen että nastat myös lisäsivät pitoa. Kesän tullen nypin sitten nastat pois, jne.

Jahas. Meni näemmä taas jorinaks pyöräilystä. Mites se nyt niin?