Juhannustunnelmia.

"[K]ai sinä tiedät, että kaikki kouluampujat ovat kotoisin juuri tuollaisilta autoilun varassa olevilta pientaloalueilta?" Ylläoleva teksti on lainaus J. Pekka Mäkelän teoksesta Muurahaispuu. En tiedä onko tuolla mitään todellisuuspohjaa, mutta enpä ihmettelisi ollenkaan jos olisi.

Asiasta toiseen. Vaikka ihminen on erään teorian mukaan kehittynyt vesiapinasta (tätä tukee karvattomuus ja ihonalainen rasvakerros) niin kohta on taas se aika vuodesta, kun miehen mieli palaa halusta palata luontoon. Ja kun ylemmät aivotoiminnat lakkaa, aivorungosta (tai mistä hitosta ne viestit nyt tulevatkaan) alkaa tulla viestejä että pitäisi päästä takaisin pinnan alle. Itse ajattelin pysyä kaukana vedestä tulevana jussina, koska olisi aivan hirveä tilanne joutua synkistämään juuri juhannuksen hukkumistilastoja. Kyllä sitten saisi perhe ja tutut hävetä.

Skitsofreniasimulaattori.

Skitsofrenia on psykoosiksi luokiteltu mielenterveyden häiriö. Psykoosissa ihmisen kyky arvioida todellisuutta on eriasteisesti heikentynyt.

Viime viikolla tutustuin Second Lifessä olevaan "skitsofreniasimulaattoriin" joka antoi niinsanotusti normaalille ihmiselle mahdollisuuden tutustua psykoottisen henkilön kokemaan todellisuuteen eli kokea joidenkin skitsofreenikoiden kärsimistä harha-aistimuksista.

Tänään sain kokea vastaavia tunteita Real Lifessa. Huonosti nukutun yön jälkeen olin koulussa melko sekavassa tilassa, ja täten melko yksinkertaisetkin asiat tuntuivat vaikeilta. Jossain vaiheessa rupesin katsomaan lukujärjestystä ja huomasin että luennot ovat väärillä paikoilla. Vähän aikaa mietittyäni päättelin että kyse on teknisestä viasta ja päätin varmistaa luentojen ajat viime viikon lukujärjestyksestä.  Myös siinä luennot olivat väärillä paikoilla. Tässä vaiheessa tajusin että minulla on selkeät muistikuvat siitä, milloin nuo luennot todellisuudessa pidettiin, mutta en ymmärtänyt miten mennyt lukujärjestys olisi voinut muuttua virheelliseksi. Minun oli pakko varmistaa vierustoverilta että kumpi oli totta, lukujärjestys vai omat muistikuvani.

No, omat muistikuvani pitivät paikkansa. Mutta mitä jos todellisuus olisikin vastannut lukujärjestystä? Miettisinkö näitä asioita Kupittaalla sen sijaan että kirjoittelen tätä blogitekstiä kotona espressokupillisen ääressä?

FAT BIKE

Viime aikoina ei olekaan tullut paljoa kirjoiteltua, koska FAT BIKE. Kauniina, siunattuna Jumalan päivänä yhdeksäntenä maaliskuuta Herran vuonna kaksituhattakaksitoista, soitettiin minulle Suomen Turun Foxcompista, että tilaamani Surly Pugsley oli saapunut. Laitetta on nyt piiskattu kaksi viikkoa pitkin turkuja, toreja, hankia ja muita pöpelikköjä, ja hauskaa on ollut. Paitsi ehkä silloin kun hanki petti pellolla jossain Topinojan lähistöllä ja päätin rämpiä adrenaliinipäissäni eteenpäin sen sijaan että olisin nöyrästi palannut takaisin omia jälkiäni pitkin.

Valokuvata en valitettavasti osaa :(

Näkymättömät kädet (Ville Tietäväisen sarjakuva).

Ensimmäiseksi kiinnitin huomiota teoksen värimaailmaan, harmaan ja ruskean sävyihin. Kaikki näytti jotenkin ankealta. Ehkä siksi lukemisen aloittaminen oli jotenkin hankalaa. Mutta pian huomasin istuvani sohvalla kuin siihen kiinni kasvaneena ja lukevani sarjakuvaa epämääräisten pahojen aavistusten vallassa. Kaikki  tapahtumat tuntuivat johtavan vääjäämättä kohti tuhoa, mutta miten ja missä muodossa se tulisi, sitä en osannut sanoa. Toivoin että jotain hyvää tapahtuisi, mutta tapahtumien muuttuessa yhä synkemmiksi ahdistuin minäkin koko ajan enemmän. Kääntäessäni sarjakuvan viimeisen sivun esiin olinkin jo valmis pillahtamaan katkeraan itkuun.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Keskustelin tänään tästä Tietäväisen sarjakuvasta ja joku julkisuuden henkilö oli kuulemma todennut että kaikkien maahanmuuttajien pitäisi lukea tämä teos varoittavana esimerkkinä siitä, miten käy jos lähtee kotimaastaan. Miten tämä on mahdollista, koska teoshan kertoo syistä, jotka saavat ihmiset lähtemään kotimaastaan ja sen tarkoitus on saada ihmiset ymmärtämään näitä syitä.

Mutta ehkä…jossain on sattunut informaatiokatkos? Jos yllämainittu on totta, se tarkoittaa että kansaan vaikuttaa yksi sosiopaatti enemmän, ja rasistisia mulkkuja on Suomessa jo ihan tarpeeksi. Mutta en usko sitäkään, että luokkatoverini olisivat valehdelleet minulle päin naamaa.

Mutta ei siinäkään vielä kaikki. Maailmassa on moni asia päin helvettiä. Kuten nyt vaikka 100 miljoonaa tonnia muovijätettä joka kelluu suuressa pyörteessä keskellä Tyyntä valtamerta.  

Fagorelli.

Minun piti kertoa pyöräilystä, mutta tämänkertainen blogiannokseni sisältää vain kuvan paraatipyörästäni, joka on rakennettu Cinellin Vigorelli -runkosetin ympärille. Kuvassa pyörä on talviasetuksissa, joskaan sillä ei silti kannata lähteä seikkailemaan kovin kauas auratuilta kevyen liikenteen väyliltä tai ajoradoilta.

Elämä ei ole reilua.

Ensimmäinen blogikirjoitukseni käsittelee lääkkeitä. Muutama kuukausi sitten sain idean että voisin lopettaa tupakoinnin, koska se heikentää suorituskykyä ja aiheuttaa muitakin veemäisiä asioita, kuten poskiontelontulehduksia ja syöpää. Koska olin jo aiemmin lopettanut tupakoinnin onnistuneesti syömällä lääkkeitä, niin ajattelin toimia samoin myös tällä kertaa. Eli ei kun kilautus lääkärille ja Champix-reseptiä hakemaan. Champix on (muistaakseni) varenikliinipohjainen lääke ja se toimii (edelleen muistaakseni) kiinnittymällä aivoissa samoihin reseptoreihin kuin nikotiini (tai kenties savukkeisiin lisätyt additiivit) jolloin tupakoinnista ei saa sitä ah niin ihanaa tunnetta, kun imaisee aamun ensimmäiset savut keuhkoihin ja täten jonkun ajan kuluttua tupakoinnin voi lopettaa kokonaan.

Aloituspakkaus maksoi reilun satasen. Voi että tuntui vammaiselta pulittaa yli satku lääkekuurista (taas) kun antibiootit tai masennuslääkkeet on halpoja kuin saippua. Jos oli maksaminen tuskallista, niin eivät olleet helppoja myöskään kuurin ensimmäiset päivät. Mömmölle on nimittäin listattu muutamia melko hupaisia sivuvaikutuksia, kuten pahoinvointi, itsetuhoiset ajatukset ja pelottavat unet joista muuten viimeksi mainittu ahdisti eniten, vaika ensimmäisellä kerralla en huomannut mitään muuta kuin että unet muuttuivat hyvin seikkailullisiksi ja vauhdikkaiksi. Enkä kärsinyt tälläkään kertaa kammottavista painajaisista mutta voi hyvä jumala miten pahoinvoiva olinkaan kuurin ensimmäiset kolme päivää.

No, aika kului. Olo muuttui paremmaksi, savukkeet jäi kuten arvelinkin. Tosin painoa tuli lisää muutama kilo. Toimin myös samoin kuin ensimmäisellä kerralla, eli en ostanut kuin aloituspakkauksen, ja lopetin kuurin siten että pistin viimeisen viikon napit kahtia ettei vieroitusoireet iske. Näin jälkikäteen ajatellen olisi voinut ostaa sen jatkokuurin, mutta nyt alkaa taas olla jokseenkin normaali olo, ja säästinpä kuitenkin jonkun verran rahaa. Nih.

Mutta syy, minkä takia yleensäkään aloin kirjoittamaan tätä on se, että viime (tai toissa) viikolla istuskelin parin toverin kanssa kapakassa ja puhe kääntyi jossain vaiheessa vieroitushoitoihin. Sain kuulla että jotkut ihmiset jatkavat Champixin käyttöä jopa suositellun 8-12 viikon jälkeen, koska sen käytöstä saattaa aiheutua - tai sen käytöstä voi saada - myös hyvin selkeitä eroottisia unia. Siinä vaiheessa minulla oli mennä olut väärään kurkkuun. Toiset saa helvetti soikoon Champixista märkiä unia, ja mä sain ainoastaan kolme kiloa läskiä lisää vyötärölle.

Ensi kerralla voisin horista jotain vaikkapa polkupyöräilystä. Ja kenties autoilevista idiooteista, jotka eivät ymmärrä suojatien tai kärkikolmion merkitystä.