Unessani makasin sängyssä ja mietin mennyttä elämääni. Ihmisiä, joiden kanssa olin asunut ja joita olin ehkä rakastanut. Tuntui, että heistä olisi jäänyt paikalle ehkä jotain, joille puhuin ja joiden kanssa keskustelin siitä, mitä olisin voinut tehdä toisin. Sitten tajusin, että ne ovat enää pelkkiä haamuja. Silloin itkin katkerasti ja pyysin, että joku tulisi ja auttaisi.
Ei tarvinnut odottaa kauan. Tajusin, että joku istui vasemmalla puolellani.Yritin vetää vieraan lähemmäksi, koska luulin kyseessä olevan ihmisen. Käteni tunsi jotain, kuin sähköisen kentän. Tässä vaiheessa tajusin että ei se ole oikea ihminen, mutta koska vieras ei tuntunut pahantahtoiselta jatkoin tunnustelua ja koetin kiertää käteni sen ympärille. Tästä vieressäni oleva olento ei kuitenkaan pitänyt, vaan liikkui tai nousi siten, etten saanut siitä kunnollista otetta tai selkeää käsitystä sen luonteesta, mutta se oli jollain tapaa joustava, kuin pörröinen ja sähköinen voimakenttä. En minä tosin tiedä miltä voimakenttä todellisuudessa tuntuu.
Tässä vaiheessa otaksun heränneeni, ja minulla oli edelleen vahva tunne siitä, että vieressäni oli joku. Katsoin, en nähnyt ketään tai mitään. Kello oli 16.48. Totesin että nyt voisi olla aika nousta ja kirjoittaa tämä ylös, ennenkuin unohdan. Oli sen verran todentuntuinen uni.
