Sydän hakkaa kuin viimeistä päivää. Todellisuus on käynyt kovin pahaksi viime aikoina. Voiko yrittää tehdä niinsanottuja normaaleja asioita loputtomiin, vaikka todellisuudessa ei enää tiedä miksi niitä tekee?
Jonain päivänä se levii meidän käsiin, kuten sanoi Touko-Pouko.
Ja edelleenkään minusta ei ole runoilijaksi.
