Periaatteessa asiat voisivat olla paljon huonomminkin koska voisin olla myös köyhä ja kipeä. Mutta silti: taidan olla sisältä hieman rikki.
maanantai 16. joulukuuta 2013
Onneksi kukaan ei lue tätä blogia.
Minkähän vuoksi mä edes kirjoitan tätä, koska tuskin tätä kukaan lukee. Jos lukisi, niin varmaankin kirjoittelisin jotain yhdentekevää kukkua. Periaatteessa voisin kirjoitella vaikka...päiväkirjaa omalle koneelle tai paperille, harjoituksen vuoksi. On nimittäin käsiala päässyt vuosien varrella rapistumaan.
perjantai 1. marraskuuta 2013
Outoja sattumuksia päiväunilla.
Unessani makasin sängyssä ja mietin mennyttä elämääni. Ihmisiä, joiden kanssa olin asunut ja joita olin ehkä rakastanut. Tuntui, että heistä olisi jäänyt paikalle ehkä jotain, joille puhuin ja joiden kanssa keskustelin siitä, mitä olisin voinut tehdä toisin. Sitten tajusin, että ne ovat enää pelkkiä haamuja. Silloin itkin katkerasti ja pyysin, että joku tulisi ja auttaisi.
Ei tarvinnut odottaa kauan. Tajusin, että joku istui vasemmalla puolellani.Yritin vetää vieraan lähemmäksi, koska luulin kyseessä olevan ihmisen. Käteni tunsi jotain, kuin sähköisen kentän. Tässä vaiheessa tajusin että ei se ole oikea ihminen, mutta koska vieras ei tuntunut pahantahtoiselta jatkoin tunnustelua ja koetin kiertää käteni sen ympärille. Tästä vieressäni oleva olento ei kuitenkaan pitänyt, vaan liikkui tai nousi siten, etten saanut siitä kunnollista otetta tai selkeää käsitystä sen luonteesta, mutta se oli jollain tapaa joustava, kuin pörröinen ja sähköinen voimakenttä. En minä tosin tiedä miltä voimakenttä todellisuudessa tuntuu.
Tässä vaiheessa otaksun heränneeni, ja minulla oli edelleen vahva tunne siitä, että vieressäni oli joku. Katsoin, en nähnyt ketään tai mitään. Kello oli 16.48. Totesin että nyt voisi olla aika nousta ja kirjoittaa tämä ylös, ennenkuin unohdan. Oli sen verran todentuntuinen uni.
Ei tarvinnut odottaa kauan. Tajusin, että joku istui vasemmalla puolellani.Yritin vetää vieraan lähemmäksi, koska luulin kyseessä olevan ihmisen. Käteni tunsi jotain, kuin sähköisen kentän. Tässä vaiheessa tajusin että ei se ole oikea ihminen, mutta koska vieras ei tuntunut pahantahtoiselta jatkoin tunnustelua ja koetin kiertää käteni sen ympärille. Tästä vieressäni oleva olento ei kuitenkaan pitänyt, vaan liikkui tai nousi siten, etten saanut siitä kunnollista otetta tai selkeää käsitystä sen luonteesta, mutta se oli jollain tapaa joustava, kuin pörröinen ja sähköinen voimakenttä. En minä tosin tiedä miltä voimakenttä todellisuudessa tuntuu.
Tässä vaiheessa otaksun heränneeni, ja minulla oli edelleen vahva tunne siitä, että vieressäni oli joku. Katsoin, en nähnyt ketään tai mitään. Kello oli 16.48. Totesin että nyt voisi olla aika nousta ja kirjoittaa tämä ylös, ennenkuin unohdan. Oli sen verran todentuntuinen uni.
maanantai 24. kesäkuuta 2013
No sehän _on_ joulu
Vittu mää jaksa kirjottaa enklanniksi.
Speksasin kuitenkin itelleni tollasen läskipyörän elikkäs Salsa Beargreasen. Kolme tonnii siihen meni suunnilleen. Halpaa ku saippua, ottaen huomioon et laite on ihan naurettavan hauska, ja sitäpaitsi kohtuullisen kevyt (11.68 kg eli muutaman kilon perus marketti pomppukeppi hybridiä vähemmän).
Mitäs muuta? No, Ilta-Sanomien mukaan en oo ainakaan psykopaatti vaikka maailma onkin ajoittain aika epäreilu. Sitäpaitsi joulu on ihan surkee juhla, joka pitäis kieltää.
Ai niin, ja kyl mä osaan kirjottaa yhdys sanat oikein, luin vain jostain et blogeissa kuulemma sisältö on muotoo tärkeempää ja täten siinä saa kyl olla kirjotusvihreitä
Speksasin kuitenkin itelleni tollasen läskipyörän elikkäs Salsa Beargreasen. Kolme tonnii siihen meni suunnilleen. Halpaa ku saippua, ottaen huomioon et laite on ihan naurettavan hauska, ja sitäpaitsi kohtuullisen kevyt (11.68 kg eli muutaman kilon perus marketti pomppukeppi hybridiä vähemmän).
Mitäs muuta? No, Ilta-Sanomien mukaan en oo ainakaan psykopaatti vaikka maailma onkin ajoittain aika epäreilu. Sitäpaitsi joulu on ihan surkee juhla, joka pitäis kieltää.
Ai niin, ja kyl mä osaan kirjottaa yhdys sanat oikein, luin vain jostain et blogeissa kuulemma sisältö on muotoo tärkeempää ja täten siinä saa kyl olla kirjotusvihreitä
keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
It's almost Christmas.
It seems that the Christmas - or whatever you want to call it, anyway, the time when people buy each other all kinds of nice things - will come early this year. So behold! my the new-to-me 19" Beargrease frameset is here.
Now, I should have been doing some real work today, but instead I have been caressing this beauty, doing calculations about its weight and in general, ranting about it in social media and different websites. The next, logical move was of course continue here. So. As you can see, I now have a frameset, a crankset (Middleburn RS8 or something; not sure, but it looks nice and undoubtedly it is also light), a Ritchey cockpit and heavy-ish but trustworthy and comfortable SDG saddle/seatpost combo. There is also a Paul Chain keeper (73 g; I wonder if I could do without it). The whole package weighs in at 4150 g, which is, like, comparable to a weight of my Pugsley's frameset.
So, now I'm basically waiting for the wheelset. The next four weeks will be very long...
UPDATE: I took off the cranks, found the weights of BB cups and headset from teh internetz, and deduced that the frame weighs in at 1643 g(nice!) and the fork is 718 g (a wee bit heavier that is should be).
UPDATE: I took off the cranks, found the weights of BB cups and headset from teh internetz, and deduced that the frame weighs in at 1643 g(nice!) and the fork is 718 g (a wee bit heavier that is should be).
sunnuntai 24. maaliskuuta 2013
Yksi asia kunnossa...
Tapasinpa entisen paremman puoliskoni viime viikolla, ja ilokseni huomasin että en pahoittanut mieltäni ollenkaan. Hyvä niin, koska olisi todella ikävää olla katkera sille ainoalle ihmiselle, joka jaksoi uskoa allekirjottaneeseen silloin kun asiat olivat ns. päin helvettiä. Hurraa, olen kasvanut ihmisenä!
Mutta tiesittekö, että suomen kielessä on julmetun monta nimitystä ikäihmiselle? Olen tehnyt pikku listan:
Miksi näin? No siksi, että yhteiskunnan ilmapiirissä tai rakenteissa tapahtuu muutoksia, jotka vaikuttavat eri ikäryhmien arvostukseen. Kun tiettyyn ryhmään kuuluvien arvostusta on pyritty kohottamaan uudenaikaistamalla, ovat vanhemmat nimikkeet saaneet negatiivisia tai arvostustaan menettäviä sävyjä. Esimerkiksi sanasta piika tuli palvelija, sitten kotiapulainen ja sittemmin kodinhoitaja. Noin suunnilleen, koska kodinhoitaja ei tietenkään ole aivan sama asia kuin piika. Eri aika ja yhteiskunta, tiätte kyllä. Vanhushan oli ennen kunnianimitys, mutta kun heitä alettiin pitää taakkana yhteiskunnalle, niin ryhmää keksittiin alkaa kutsua ikääntyneiksi ja sitten senioreiksi. Tosin verrattuna tuohon piika --- kodinhoitaja -ketjuun verrattuna jälkimmäisen ketjun nimikkeet ovat yhä rinnakkaiskäytössä. Eniveis, jossain vaiheessa homma karkasi käsistä monella tapaa, ja nykyään on todellakin olemassa jos jonkunlaisia rinnakkaistermejä. Jotkut noista termeistä pyrkivät luokittelemaan ikäihmisiä tarkemmin. Esimerkiksi kolmasikäläinen tarkoittaa noin 60-80 -vuotiasta ja neljäsikäläinen yli 80-vuotiasta, mutta osa noista on selkeästi eufemismeja.
Kronologisesti ansioitunut? Tosiaikuinen? Helvetti, kuka näitä oikein keksii?
No, 99 muuta ongelmaa on silti jäljellä. Tai noin kaksi isoa. Ensimmäisen ratkaisu on ilmeinen ja ratkeaisi istumalihaksia käyttämällä, mutta toiseen ei liene yhtä yksinkertaista ratkaisua.
Mutta tiesittekö, että suomen kielessä on julmetun monta nimitystä ikäihmiselle? Olen tehnyt pikku listan:
eläkeläiset
eläkeläispantterit
harmaapäät
harmaat
harmaat pantterit
ikinuoret
ikäihmiset
ikämiehet
ikääntyvät
ikääntyneet
iäkkäämmät (henkilöt)
iäkkäät
kolmasikäläiset
kronologisesti ansioituneet
kultaisessa iässä olevat
kypsään ikään ehtineet
mummot
neljäsikäläiset
nuoret vanhat
opalsit (sanoista older people with active lifestyle)
seniorit
seniorikansalaiset
tosiaikuiset
vanhat (ihmiset)
vanhat vanhat
vanhemmat (henkilöt)
vanhenevat (henkilöt)
vanhimmat vanhat
vanhukset
varttuneemmat (henkilöt)
varttuneet
veteraanit
Miksi näin? No siksi, että yhteiskunnan ilmapiirissä tai rakenteissa tapahtuu muutoksia, jotka vaikuttavat eri ikäryhmien arvostukseen. Kun tiettyyn ryhmään kuuluvien arvostusta on pyritty kohottamaan uudenaikaistamalla, ovat vanhemmat nimikkeet saaneet negatiivisia tai arvostustaan menettäviä sävyjä. Esimerkiksi sanasta piika tuli palvelija, sitten kotiapulainen ja sittemmin kodinhoitaja. Noin suunnilleen, koska kodinhoitaja ei tietenkään ole aivan sama asia kuin piika. Eri aika ja yhteiskunta, tiätte kyllä. Vanhushan oli ennen kunnianimitys, mutta kun heitä alettiin pitää taakkana yhteiskunnalle, niin ryhmää keksittiin alkaa kutsua ikääntyneiksi ja sitten senioreiksi. Tosin verrattuna tuohon piika --- kodinhoitaja -ketjuun verrattuna jälkimmäisen ketjun nimikkeet ovat yhä rinnakkaiskäytössä. Eniveis, jossain vaiheessa homma karkasi käsistä monella tapaa, ja nykyään on todellakin olemassa jos jonkunlaisia rinnakkaistermejä. Jotkut noista termeistä pyrkivät luokittelemaan ikäihmisiä tarkemmin. Esimerkiksi kolmasikäläinen tarkoittaa noin 60-80 -vuotiasta ja neljäsikäläinen yli 80-vuotiasta, mutta osa noista on selkeästi eufemismeja.
Kronologisesti ansioitunut? Tosiaikuinen? Helvetti, kuka näitä oikein keksii?
sunnuntai 24. helmikuuta 2013
Vammasten touhuja.
Kuuntelin pari viikkoa sitten radiota, ja siinä kerrottiin aivotärähdyksen seurauksista. Kuulemma yhdestä kunnon kolhusta toipuminen voi nuorillakin kestää pari vuotta, ja jos teloo ittensä useemman kerran, niin vauriot tietty kumuloituu.
Siitä taas tuli mieleen, että miettiiköhän lätkävanhemmat(isät?) usein että jos omasta pikku-tappajasta ei tulekaan nhl-tähteä, niin siitä tulee ehkä vain vammainen? Kovat panokset.
Muuten olen sitä mieltä, että jääkiekon, mopoautot ja energiajuomat vois kieltää.
Siitä taas tuli mieleen, että miettiiköhän lätkävanhemmat(isät?) usein että jos omasta pikku-tappajasta ei tulekaan nhl-tähteä, niin siitä tulee ehkä vain vammainen? Kovat panokset.
Muuten olen sitä mieltä, että jääkiekon, mopoautot ja energiajuomat vois kieltää.
maanantai 18. helmikuuta 2013
Death Wobble.
Jaahas, paperilla kaikki on jokseenkin kunnossa. Mutta.
Onneks kukaan ei edelleenkään lue tätä blogia, sillä herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen totisesti mun pasmat on taas sekaisin, ja mietinkin että mitä helvettiä tässä pitäisi nyt tehdä? Kaikista järkevintä olisi olla tekemättä yhtään mitään, ettei satu vahinkoja.
No, takaisin iloisempiin asioihin. Olen tänä vuonna ostanut lihaa tasan yhden kerran, mutta olen syönyt herroiksi koko vuoden. Tänään tosin ei ollut sisäfileetä lautasella, vaan jotain chorizo-raakamakkaroita - mutta pirun hyviä olivat nekin. Tämä johtuu tietty siitä, että oon dyykannut kaikki lihani. Mua on
...päästiin takaisin siihen, että maailmassa on virhe...
jo pitkään vituttanut se, mihin suuntaan maailma on menossa. Tiesittekö, että suomessa heitetään 400 000 000 kiloa safkaa roskiin joka vuosi? Se on kai noin kymmenen prosenttia kaikesta ruoasta. Tosin muualla maailmassa tilanne lienee vielä pahempi. Tekee varmaan vitun hyvää myös ekosysteemille.
Niin, ja tietty ruokajonot? Olisko se läskille kapitalistikauppiaalle niin suuri uhraus antaa osaa vanhentuvasta ruoasta hädänalaisille? HUOM. Seuraavat on ihan vaan maallikon mielipiteitä: tuskin se edes vähentäis kulutusta, koska ihmiset ostais sit luksusta jos niille jäis vähän jotain sukanvarteen. Vaikka luomumetvurstia. Eikä se hidastais mitään vitun talouskasvuakaan koska jostainhan ihmisten pitää saada rahaa ruokaan ja jos ei ne sitä saa muualta ne saa sen sossusta joka taas tarkoittaa sitä että osa siitä jauhautuu jonnekin byrokratian rattaissa joka taas nostaa verotusta joka vie rahaa myös siltä lihavalta kauppias-sialta. Tai jotain. Perustulo vois olla kans ihan jees.
No, ajattelin että tuntisin oloni paremmaksi jos vähentäisin tätä taakkaa omalta osaltani. Olihan mulla toinenkin, vähän vähemmän ylevä syy: laitoin joulun alla kolmen tonnin fillarin tilaukseen, ja vaikka rahaa on jonkun verran, niin enhän mä hyvänen aika siitä kokonaan oo tehty - ja kun kerran, pari viikossa käy sittarin ja prisman takapihalla (kiitos vaan oligopsoni) niin säästää helposti satasen kuussa.
Tuossa alla yhden keikan saldo. Parilla kympillä sumppia, vähän turhaa hiilarihöttöä ja lihaa. Jonka syönti muuten ei ol...len...kan paina omaatuntoa, päin vastoin.
MUTTA takaisin oikeasti iloisiin asioihin. Luin tänään sosiaalisesta mediasta että on kehitetty bioninen käsi, jossa on tuntoaisti. Miten vitun hienoo olis saada sellanen käsi, ja olla ensimmäinen ihminen joka vetäis tumppuun komposiittinyrkillä jossa on tunto?
Onneks kukaan ei edelleenkään lue tätä blogia, sillä herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen totisesti mun pasmat on taas sekaisin, ja mietinkin että mitä helvettiä tässä pitäisi nyt tehdä? Kaikista järkevintä olisi olla tekemättä yhtään mitään, ettei satu vahinkoja.
No, takaisin iloisempiin asioihin. Olen tänä vuonna ostanut lihaa tasan yhden kerran, mutta olen syönyt herroiksi koko vuoden. Tänään tosin ei ollut sisäfileetä lautasella, vaan jotain chorizo-raakamakkaroita - mutta pirun hyviä olivat nekin. Tämä johtuu tietty siitä, että oon dyykannut kaikki lihani. Mua on
...päästiin takaisin siihen, että maailmassa on virhe...
jo pitkään vituttanut se, mihin suuntaan maailma on menossa. Tiesittekö, että suomessa heitetään 400 000 000 kiloa safkaa roskiin joka vuosi? Se on kai noin kymmenen prosenttia kaikesta ruoasta. Tosin muualla maailmassa tilanne lienee vielä pahempi. Tekee varmaan vitun hyvää myös ekosysteemille.
Niin, ja tietty ruokajonot? Olisko se läskille kapitalistikauppiaalle niin suuri uhraus antaa osaa vanhentuvasta ruoasta hädänalaisille? HUOM. Seuraavat on ihan vaan maallikon mielipiteitä: tuskin se edes vähentäis kulutusta, koska ihmiset ostais sit luksusta jos niille jäis vähän jotain sukanvarteen. Vaikka luomumetvurstia. Eikä se hidastais mitään vitun talouskasvuakaan koska jostainhan ihmisten pitää saada rahaa ruokaan ja jos ei ne sitä saa muualta ne saa sen sossusta joka taas tarkoittaa sitä että osa siitä jauhautuu jonnekin byrokratian rattaissa joka taas nostaa verotusta joka vie rahaa myös siltä lihavalta kauppias-sialta. Tai jotain. Perustulo vois olla kans ihan jees.
No, ajattelin että tuntisin oloni paremmaksi jos vähentäisin tätä taakkaa omalta osaltani. Olihan mulla toinenkin, vähän vähemmän ylevä syy: laitoin joulun alla kolmen tonnin fillarin tilaukseen, ja vaikka rahaa on jonkun verran, niin enhän mä hyvänen aika siitä kokonaan oo tehty - ja kun kerran, pari viikossa käy sittarin ja prisman takapihalla (kiitos vaan oligopsoni) niin säästää helposti satasen kuussa.
Tuossa alla yhden keikan saldo. Parilla kympillä sumppia, vähän turhaa hiilarihöttöä ja lihaa. Jonka syönti muuten ei ol...len...kan paina omaatuntoa, päin vastoin.
MUTTA takaisin oikeasti iloisiin asioihin. Luin tänään sosiaalisesta mediasta että on kehitetty bioninen käsi, jossa on tuntoaisti. Miten vitun hienoo olis saada sellanen käsi, ja olla ensimmäinen ihminen joka vetäis tumppuun komposiittinyrkillä jossa on tunto?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)